#klassikot

Kolmisen vuotta sitten vannoin etten kanna enää Brygerille euroakaan. Tuon lupauksen rikkomiseen ei kauaa mennyt, mutta olin silti pitkään skeptinen ravintolan kyvystä suoriutua isojen ryhmien kanssa. Kolme vuotta on kuitenkin pitkä aika ja keittiömestari Ali Suvialan ja ravintolapäällikkö/olutsommelier Olli Majasen tiimeineen suunnittelema “Klassikoiden illallinen” kuulosti sen verran hyvältä, etten voinut jättää sitä väliin. Viisi klassista olutta ja niitä varten räätälöidyt ruokalajit kuulosti yksinkertaisuudessaan erinomaiselta konseptilta. Lisäpalveluna bloggarit ja muut kiinnostuneet saivat jälkitoimituksena keittiön puolella ammattimaisesti otetut kuvat annoksista, sillä Bryggerin väki on hyvin tietoinen valaistuksensa vaikutuksesta kuvanlaatuun. Postauksen loput kuvat ovatkin keittiöhenkilökunnan käsialaa.

Keittiön tervehdys - Hanhenmaksakreemi, hanhenrasvassa paistettua leipää, mustikka-punasipulichutney + sormisuola

Boon Oude Geuze

Kovat piippuun heti alussa. Elegantti lambic on lähes täydellinen alkumalja ja vapaan hanhen maksaan ja chutneyn makeuteen nojaava pieni suupala erinomainen vastapari. Tässä vaiheessa alkoi hieman pelottaa pystyykö loppumenu vastaamaan aloituksen nostamaan rimaan.

Alkuruoka - Kampasimpukkaa ja jättikatkarapuja + lime-mehu + sormisuola, sahramimajoneesi, pikkeliretikka, semikuivattu miniluumutomaatti, merikorallia, tomaatti-sahramiliemi ja sahramifocaccia

Saison Dupont

Komponentteja ainakin oli riittävästi. Ne olivat toinen toistaan parempia. Tomaattiliemi kruunasi erinomaiseen kypsyyteen paistetut merenelävät, jotka olivat täydellisessä harmoniassa klassikkosaisonin kanssa. En löytänyt kritisoitavaa.

Pääruoka - Savustettua Iberico - porsaanfilettä (tuhkapurjoa ja paahdettua/fermentoitua valkosipulia), gruyere-perunagratiinia, herne- ja sipulipyreetä, paistettua miniporkkanaa, olutetikkasiirappia, ruskistettu voi, Iberico-lastuja, tuhkapurjosuolaa

Weltenburger Kloster Asam Bock

Mielikuvani Asam Bockista oli jostain syystä paljon vaaleampi, mutta ihan hyvä että olut oli sellainen kuin oli eikä mielikuvieni mukainen. Makea, synkän paahteinen ja kahvinen loistelias doppelbock omasi juuri sellaista voimaa jota tämän annoksen kanssa keskusteleminen vaati. Annosta voisi kuvailla vaikka umamipommiksi. Tai sitten ihan vain hävyttömän hyväksi. Iberico pääsi tässä oikeuksiinsa kun sitä ei oltu hukutettu kastikkeeseen vaan lihan oman maun annettiin tulla esiin. Tämä lienee paras tässä ravintolassa syömäni pääruoka. Olen vähentänyt viime vuosina merkittävästi lihansyöntiä, mutta tällaisissa raaka-ainettaan arvostavissa annoksissa syön sitä edelleen mielelläni.

Välijuustot - Tète de Moine, Appenzeller Extra, Gorgonzola Piccante

Schneider Weisse Aventinus

“Aventinuksen ja juustojen kanssa ei voi mennä vikaan” totesin ennen annosta. Eikä totisesti voinut. Ei käyty edes lähellä. Rosettaksi leikattu Tète de moine oli loistava, eikä Appenzellerkään ollut huono, mutta keittiömestari Suvialan kysymykseen “mikä toimii parhaiten” vastaukseni oli Gorgonzola. Röyhkeän aggressiivinen mutta silti pehmeä, intensiivinen sinihomejuusto sai tukevan Aventinuksen maistumaan todella raikkaalta. Harmoniaa.

Jälkiruoka - Appelsiiniflan, Triple Secillä maustettu sitrussalaatti ja mandariinisorbetti + aromisuihke, valkosuklaa-saksanpähkinäkeksi (rocky road - tyyliin), valkosuklaacrumble, samettikukka

St. Bernardus Abt 12

Viimeiselle ruokalajille saimme oluen, joka olisi jo itsessään erinomainen jälkiruoka. Tämä oli illan makupareista se jota itse en olisi osannut arvata, mutta voimakas appelsiininen sitrus pelasi saumattomasti yhteen laadukkaan luostariquadrupelin kanssa. Erinomainen annos, loistava makupari.