#intentio

Meikäläisen edellisen manifestaatiorituaalin alttari. Osa toiveista toteutui, osa ei, mutta oleellista lienee, että toteutumattomien osalta omat pyrkimykset selkiytyi.

Suoritin tän rituaalin joskus syksyllä, se taitais olla taas aika uudelle.

Tahdon yrittää ymmärtää.

Tahdon yrittää ymmärtää yhdessä sinun kanssa.

Ymmärrä sinä kaikki, se on sinun hommasi. Ja minä ymmärrän, mitä se tarkoittaa.

Kun katsoo omaa kokemustaan tarkkaan, huomaa kuinka tarina erillisestä itsestä jäsentää hyvin syvällisesti ja yksityiskohtaisesti kokemustamme. Kirjoitin tuossa Pieni sukellus -merkinnässä, kuinka tämä oletus tuottaa esimerkiksi rakkauden, haluamisen ja vihan elämyksiä. 

Tarina erillisestä itsestä luo maailmamme paitsi yksilöllisen kokemuksen alueella myös systeemisellä alueella. Se luo sen reaalisen, havaittavan maailman, jossa elämme ja kaikki sen teknologiat ja  instituutiot taiteesta talouteen. Charles Eisenstein on yksi aihetta käsitellyt degrowth aktivisti, jonka analyysi kohdistuu siihen kuinka tarina erillisestä itsestä luo tarpeen hallita itseä, toisia ja maailmaa ja tämä synnyttää nykyisen rahajärjestelmän. Rahareformiin hän ei taida uskoa, vaan peräänkuuluttaa maanpäällistä ihmettä. Tarvitsemme ihmeen päästäksemme eteenpäin. Ihme on mahdoton, niin kauan kun pidämme kiinni erillisen itsen tarinasta.

Viktor E. Frankl on logoterapian eli “tarkoitusterapian” kehittäjä. Olen vasta tutustunut tähän lähestymistapaan ja hyvin pinnallisesti. Kiinnostusta kuitenkin härättää Franklin kritiikki psykoanalyysiä kohtaan, jossa ihmisen toimintaa selitetään primitiivisten energioiden sublimaationa (Wilberin sanoin, kaikki ylempi selitetään alemmalla). Frankl ottaa terapian ytimeen tarkoituksen, logoksen löytymisen, kuitenkin niin, että elämän tarkoitus on jotain, mitä ei voi määritellä, vaan se löydetään ja eletään todeksi jokaisen ihmisen jokaisessa hetkessä. “Elämän tarkoitus vaihtelee eri ihmisillä, päivittäin ja tunneittain. Siksi tarkoituksella yleensä ei ole merkitystä, vaan yksilön elämän tarkoin määritellyllä tarkoituksella tietyllä hetkellä.”

Victor E. Frankl on logoterapian eli "tarkoitusterapian" kehittäjä. Olen vasta tutustunut tähän lähestymistapaan ja hyvin pinnallisesti. Kiinnostusta kuitenkin härättä Franklin kritiikki psykoanalyysiä kohtaan, jossa ihmisen toimintaa selitetään primitiivisten energioiden sublimaatiota (Wilberin sanoin, kaikki ylempi selitetään alemmalla). Frankl ottaa terapian ytimeen tarkoituksen, logoksen löytymisen, kuitenkin niin, että elämän tarkoitus on jotain, mitä ei voi määritellä, vaan se löydetään ja eletään todeksi jokaisen ihmisen jokaisessa hetkessä. “Elämän tarkoitus vaihtelee eri ihmisillä, päivittä ja tunneittain. Siksi tarkoituksella yleensä ei ole merkitystä, vaan yksilön elämän tarkoin määritellyllä tarkoituksella tietyllä hetkellä.”

Kun luen Franklin tekstiä, minulle tulee olo, että elämän tarkoitus ei ole jotain, mitä tulee etsiä tai jonka voi löytää. Elämällä ei ole tarkoitusta siinä mielessä, että minulle perusteltaisi elämän tarkoitus. Pikemmin elämän tarkoitukset avautuvat esiin itsestään, kun luovutan ja lakkaan edellyttämästä tarkoitusta ja penäämästä perusteluja. Frankl kirjoittaa: “Logoterapian ei tarvitse tykyttää potilaalle mitään arvostuksia, sillä totuus tyrkyttää itse itseään, eikä siihen tarvitse sekaantua.”

Jostain syystä, ehkä monistakin, me penäämme perusteluja ja tarkoitusta, mutta silti juuri pysähtymisen kautta itsestään avautuvaa, ilmiselvää ja vääjäämätöntä totuutta ainutkertaisesta tehtävästäni tällä pallolla monen tekee mieli paeta. Se liittyy vastuuseen. Elämäni ainutkertaisen tarkoituksen aukenemisen mukana aukenee myös oma ainutkertainen vastuuni. “Inhimillinen olemassaolo on olennaisesti itsenä ylittämistä. eikä itsensä toteuttamista. Itsensä toteuttaminen ei ole lainkaan mahdollinen päämäärä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitä voimakkaammin ihminen siihen pyrkii, sitä pahemmin hän epäonnistuu. Sillä vain siinä määrin kuin ihminen sitoutuu elämänsä tarkoituksen toteuttamiseen hän myös toteuttaa itseään.”

We are born filled with light and wonder.  As children we conform to the adults we are surrounded by.  With time negative self talk, self-limiting beliefs, fear of failure and shame turn our once big dreaming you-can-do-anything-you-want eyes, to tearful eyes that no longer look up and want to disappear in the shadows.

In an effort to not disappear into the darkness, we need to work and fight…