#iljarepin

“Loikoilen täällä yksin, ihan yksin, alastomana. Haluaisin niin päästä pois tästä talosta, vankeudesta. Toivon, että isäni sen sallisi. Unelmoin niin paljon, että saisin kohdata aurinkoni. Elämä on tyhjää, vain unelmat täyttävät päivät kuin pilvet taivaan ja valo auringon. Oi kuinpa kerran, edes kerran, saisin sen auringon kohdata meren rannalla, niityllä, kallion laella. Tai jos kerran aurinko säteellään osuisi ihanalla lämmöllään vuoteeseeni, jättäen poltteensa, viipyilevän lämmön iholleni. Lämmön, joka virtaa varpaisiin saakka. Keskipäivän polttavan paahteen ja iltapäivän viipyilevän lämmön ja hyväilyn; tahtoisin niin tuntea sen.”