#hyperinflaatio

Olen avannut tähän liittyen keskustelusäikeen Kauppalehden kl.fi talouspolitiikan -forumilla.

Inflaatioon liittyvä keskustelu on vilkastunut huomattavasti Euroalueen kärjistyneen talouskriisin myötä. On niitä jotka edelleen vannovat 0-inflaation puolesta ja niitä joiden mielestä edes 20% vuotuinen inflaatiovauhti ei ole haitaksi. 

Kummatkin ovat nähdäkseni vaarallisesti väärässä. Kyseinen näkemysero on mielestäni eräs keskeisimmistä nykykriisiin johtaneista seikoista.

Toistan siksi 20.6.1995 Helsingin Sanomissa julkaistun näkemykseni:

Haluaisin kiittää Jukka Ahosta "Mallina matala inflaatio" -kirjoituksesta (HS 20. 6.), jossa on tuotu ansiokkaasti esiin Suomen Pankin sekä talouselämän ja tutkimussektorin näkemyserot.

Erityisesti on huomattava se nimellisarvoihin tukeutuva ja suurpiirteinen tapa, jolla Suomen Pankin rahapolitiikan osaston päällikkö Pentti Pikkarainen kommentoi keskuspankin näkemyksiä. Nähdäkseni markkinoilla olisi paljon helpompi tehdä huolellista analyysia, jos Suomen Pankki aktiivisemmin tiedottaisi omasta huolellisesta analyysistaan ja omien operaatioidensa mahdollisista vaikutuksista markkinoihin.

Erityisen hyvä huomio kirjoituksessa on Ahosen oma toteamus: "Jos inflaatio on uskottavan alhainen, epävarmuus vähenee ja korot laskevat. Tämä luo suotuisaa ympäristöä investoinneille ja sitä kautta talouden ja työllisyyden kasvulle." Tässä sana uskottava luo oikean perspektiivin inflaatiokäsitteeseen.

Olen 9. 3. Kauppalehdessä julkaistussa kirjoituksssani pyrkinyt esittämään näkemykseni inflaation ja reaalikoron oikeasta tasosta ja näiden välisestä suhteesta. Koko kansantalouden infrastruktuurin poistovauhdin perusteella voimme asettaa laskennallisen koron, joka mielestäni oikealla tavalla kuvaa pitkällä tähtäyksellä tavoiteltavaa inflaatiovauhtia.

Inflaatiokeskustelua tärkeämmäksi pitäisi mielestäni kuitenkin lyhyellä tähtäyksellä nostaa keskustelu reaalikoron tasosta. Käytännössä investointihalun elvyttämisellä perusteltu, oikein mitoitettu reaalikorko on ainoa tapa käynnistää kotimarkkinasektorin investoinnit nopeasti menettämättä uskottavuutta kansainvälisillä rahamarkkinoilla.

Suomessa inflaatiovauhti on teollisuusmaiden matalimmasta päästä ja reaalikorko korkeimmasta päästä. Herää kysymys reaalikoron reaalimaailmaisesta kiinnekohdasta. Vastaukseni tähän on kansantalouden infrastruktuurin kasvuvauhti.

Tällä hetkellä meille halutaan uskotella, että voimme toimia tilanteessa jossa korkokomponentteja tuloslaskelmanäkökulmasta tarkasteltaessa kansantaloutemme liikevaihto on noin 8,5 prosenttia (pitkät korot), kansantaloutemme infrastruktuurin heikentymisestä aiheutuvat kulut ja poistot alle 2 prosenttia (inflaatio) ja kansantaloutemme infrastruktuurin kasvun aikaansaama kate runsaat 6,5 prosenttia (reaalikorko).

Toisin sanoen, kun päättäjät etenkin 60- ja 70-luvuilla halusivat vastaavat tekijät huomioon ottaen uskotella kansalaisille, että kansantalous voi toimia tappiollisesti (negatiivinen reaalikorko), haluavat nykyiset päättäjät uskotella meidän harjoittavan tuottavaa toimintaa, jonka tuotto pitkällä tähtäyksellä reaalikorko-osuuden perusteella on yhä edelleen yli 76 prosenttia liikevaihdosta!

Mielestäni olisi mahdollisimman pikaisesti selvitettävä todellisen kasvun kilpailukykyinen optimitaso ja sovitettava rahapoliittiset operaatiot sen mukaisiksi; ennen kaikkea kotimarkkinasektorin investointien mahdollistamiseksi ja työllisyystilanteen parantamiseksi.

Mielestäni Robert J. Barron tutkimus nimenomaan osoittaa todeksi keskuspankkimme liioitellun inflaatiopelon todetessaan inflaatiovauhdin kiihtymisen kymmenellä prosentilla vähentäneen reaalisen bruttokansantuotteen kasvua ainoastaan 0,2-0,3 prosenttia. Omaksi vahingokseen tutkimus kuitenkin on vertaillut ainoastaan hyvin korkeita inflaatiolukuja hyvin alhaisiin. Näin lukijalle syntyy mielikuva mustavalkoisesta maailmasta, jossa vaihtoehtoina on joko hyvin matala tai korkea inflaatio.

MIKA KOTIKOSKI kauppat. yo liikkeenharjoittaja Helsinki

Lähde: HS.fi digilehden arkisto (edellyttää reksteröitymistä)

Yllä olevaa näkemystäni puoltaa sittemmin julkaistu tutkimustulos ideaalisesta inflaatiovauhdista suhteessa kansatuotteen kasvunopeuteen. Alla oleva kuva on mielestäni erittäin havainnollinen:

Lähde: Kl.fi mieleipidekirjoitus

Nykytilanne 2012 on valitettavasti nähdäkseni kehittynyt jo pisteeseen jossa hallitun inflaation saavuttaminen suhteessa pitkän aikavälin trendiin tulee toteutumaan lähinnä hallitsemattomasti. Näen kolme seknaariota:

Erittäin pitkään jatkuva, hitaan kasvun, stagnaationomainen jakso. Pidän tätä epätodennäköisimpänä. Tämä voidaan saavuttaa ainoastaan erittäin sopuisan poliittisen päätöksenteon myötä. Poliittisen yhtenäisyyden puuttuessa tämä on käytännössä mahdoton vaihtoehto.

Raju deflatorinen jakso. Tämä skenaario toteutuu todennäköisimmin, mikäli Saksan malli tiukan talouskurin myötä määrää eurokriisin kärjistymisen vastatoimet tai mikäli maailmantaloutta äkillisesti horjuttaa jokin arvaamaton, päätöksenteosta riippumaton shokkitekijä.

As seen by Gains,Pains & Capital:

...EU is a colossal mess beyond the scope of anyone’s imagination. The World’s Central Banks cannot possibly hope to contain it. They literally have one of two choices:

1)   Monetize everything (hyperinflation)

2)   Allow the defaults and collapse to happen (mega-deflation)

If they opt for #1, Germany will leave the Euro. End of story. So even the initial impact of a massive coordinated effort to monetize debt would be rendered moot as the Euro currency would enter a free-fall, forcing the US dollar sharply higher which in turn would trigger a 2008 type event at the minimum.

Moreover, we need to consider that the Fed is now so politically toxic that Ben Bernanke is literally going on the campaign trail to attempt to convince the American people that the Fed is an honest and helpful organization. Put another way, there is NO CHANCE the Fed can announce a large-scale monetary policy unless a massive Crisis hits and stocks fall at least 15%.

Finally, regarding my third point… if the Fed were to announce a new policy it would have to be MASSIVE, as in more than $2 trillion in scope. Remember, the $600 billion spent during QE 2 barely bought three months of improved economic data in the US and that was a pre-emptive move by the Fed (the system wasn’t collapsing at the time).

So given that the Fed will only be able to announce a large scale program in reaction to a Crisis, whatever it did announce would have to be ENORMOUS, a kind of shock and awe, attempt to rein in the markets.

Moreover, it would literally be THE LAST QE the Fed could hope to ever announce as political outrage from the ensuing Dollar collapse and inflationary pressures would likely see the open riots and/or the Fed dismantled (this has happened twice before in the US’s history).

In simple terms, the Fed’s hands are tied until a huge Crisis hits. And then, if the Fed acts it’s going to have to go “all in” with a massive program. If it does, we will still experience a Crisis, as the Dollar would collapse pushing inflation through the roof as well as interest rates (which in turn would destroy the banks as well as the US economy).

In simple terms, this time around, when Europe goes down (and it will) it’s going to be bigger than anything we’ve seen in our lifetimes. And this time around, the world Central Banks are already leveraged to the hilt having spent virtually all of their dry powder propping up the markets for the last four years.

Again, this time it is different. I realize most people believe the Fed can just hit “print” and solve everything, but they’re wrong. The last time the Fed hit “print” food prices hit records and revolutions began spreading in emerging markets. If the Fed does it again, especially in a more aggressive manner as it would have to, we would indeed enter a dark period in the world and the capital markets.

Read the whole article here

From Zerohedge:

If Raoul Pal was some doomsday spouting windbag, writing in all caps, arbitrarily pasting together disparate charts to create 200 page slideshows, it would be easy to ignore him. He isn't. The founder of Global Macro Investor "previously co-managed the GLG Global Macro Fund in London for GLG Partners, one of the largest hedge fund groups in the world. Raoul came to GLG from Goldman Sachs where he co-managed the hedge fund sales business in Equities and Equity Derivatives in Europe... Raoul Pal retired from managing client money in 2004 at the age of 36 and now lives on the Valencian coast of Spain, from where he writes." It is his writing we are concerned about, and specifically his latest presentation, which is, for lack of a better word, the most disturbing and scary forecast of the future of the world we have ever seen....

And we see a lot of those.