KANSANTALOUS - 06-12 - Inflaation oikein mitoittaminen
Olen avannut tÀhÀn liittyen keskustelusÀikeen Kauppalehden kl.fi talouspolitiikan -forumilla.
Inflaatioon liittyvĂ€ keskustelu on vilkastunut huomattavasti Euroalueen kĂ€rjistyneen talouskriisin myötĂ€. On niitĂ€ jotka edelleen vannovat 0-inflaation puolesta ja niitĂ€ joiden mielestĂ€ edes 20% vuotuinen inflaatiovauhti ei ole haitaksi.Â
Kummatkin ovat nÀhdÀkseni vaarallisesti vÀÀrÀssÀ. Kyseinen nÀkemysero on mielestÀni erÀs keskeisimmistÀ nykykriisiin johtaneista seikoista.
Toistan siksi 20.6.1995 Helsingin Sanomissa julkaistun nÀkemykseni:
Haluaisin kiittÀÀ Jukka Ahosta "Mallina matala inflaatio" -kirjoituksesta (HS 20. 6.), jossa on tuotu ansiokkaasti esiin Suomen Pankin sekÀ talouselÀmÀn ja tutkimussektorin nÀkemyserot.
Erityisesti on huomattava se nimellisarvoihin tukeutuva ja suurpiirteinen tapa, jolla Suomen Pankin rahapolitiikan osaston pÀÀllikkö Pentti Pikkarainen kommentoi keskuspankin nÀkemyksiÀ. NÀhdÀkseni markkinoilla olisi paljon helpompi tehdÀ huolellista analyysia, jos Suomen Pankki aktiivisemmin tiedottaisi omasta huolellisesta analyysistaan ja omien operaatioidensa mahdollisista vaikutuksista markkinoihin.
Erityisen hyvÀ huomio kirjoituksessa on Ahosen oma toteamus: "Jos inflaatio on uskottavan alhainen, epÀvarmuus vÀhenee ja korot laskevat. TÀmÀ luo suotuisaa ympÀristöÀ investoinneille ja sitÀ kautta talouden ja työllisyyden kasvulle." TÀssÀ sana uskottava luo oikean perspektiivin inflaatiokÀsitteeseen.
Olen 9. 3. KauppalehdessÀ julkaistussa kirjoituksssani pyrkinyt esittÀmÀÀn nÀkemykseni inflaation ja reaalikoron oikeasta tasosta ja nÀiden vÀlisestÀ suhteesta. Koko kansantalouden infrastruktuurin poistovauhdin perusteella voimme asettaa laskennallisen koron, joka mielestÀni oikealla tavalla kuvaa pitkÀllÀ tÀhtÀyksellÀ tavoiteltavaa inflaatiovauhtia.
Inflaatiokeskustelua tÀrkeÀmmÀksi pitÀisi mielestÀni kuitenkin lyhyellÀ tÀhtÀyksellÀ nostaa keskustelu reaalikoron tasosta. KÀytÀnnössÀ investointihalun elvyttÀmisellÀ perusteltu, oikein mitoitettu reaalikorko on ainoa tapa kÀynnistÀÀ kotimarkkinasektorin investoinnit nopeasti menettÀmÀttÀ uskottavuutta kansainvÀlisillÀ rahamarkkinoilla.
Suomessa inflaatiovauhti on teollisuusmaiden matalimmasta pÀÀstÀ ja reaalikorko korkeimmasta pÀÀstÀ. HerÀÀ kysymys reaalikoron reaalimaailmaisesta kiinnekohdasta. Vastaukseni tÀhÀn on kansantalouden infrastruktuurin kasvuvauhti.
TÀllÀ hetkellÀ meille halutaan uskotella, ettÀ voimme toimia tilanteessa jossa korkokomponentteja tuloslaskelmanÀkökulmasta tarkasteltaessa kansantaloutemme liikevaihto on noin 8,5 prosenttia (pitkÀt korot), kansantaloutemme infrastruktuurin heikentymisestÀ aiheutuvat kulut ja poistot alle 2 prosenttia (inflaatio) ja kansantaloutemme infrastruktuurin kasvun aikaansaama kate runsaat 6,5 prosenttia (reaalikorko).
Toisin sanoen, kun pÀÀttÀjÀt etenkin 60- ja 70-luvuilla halusivat vastaavat tekijÀt huomioon ottaen uskotella kansalaisille, ettÀ kansantalous voi toimia tappiollisesti (negatiivinen reaalikorko), haluavat nykyiset pÀÀttÀjÀt uskotella meidÀn harjoittavan tuottavaa toimintaa, jonka tuotto pitkÀllÀ tÀhtÀyksellÀ reaalikorko-osuuden perusteella on yhÀ edelleen yli 76 prosenttia liikevaihdosta!
MielestÀni olisi mahdollisimman pikaisesti selvitettÀvÀ todellisen kasvun kilpailukykyinen optimitaso ja sovitettava rahapoliittiset operaatiot sen mukaisiksi; ennen kaikkea kotimarkkinasektorin investointien mahdollistamiseksi ja työllisyystilanteen parantamiseksi.
MielestÀni Robert J. Barron tutkimus nimenomaan osoittaa todeksi keskuspankkimme liioitellun inflaatiopelon todetessaan inflaatiovauhdin kiihtymisen kymmenellÀ prosentilla vÀhentÀneen reaalisen bruttokansantuotteen kasvua ainoastaan 0,2-0,3 prosenttia. Omaksi vahingokseen tutkimus kuitenkin on vertaillut ainoastaan hyvin korkeita inflaatiolukuja hyvin alhaisiin. NÀin lukijalle syntyy mielikuva mustavalkoisesta maailmasta, jossa vaihtoehtoina on joko hyvin matala tai korkea inflaatio.
MIKA KOTIKOSKI kauppat. yo liikkeenharjoittaja Helsinki
LÀhde: HS.fi digilehden arkisto (edellyttÀÀ reksteröitymistÀ)
YllÀ olevaa nÀkemystÀni puoltaa sittemmin julkaistu tutkimustulos ideaalisesta inflaatiovauhdista suhteessa kansatuotteen kasvunopeuteen. Alla oleva kuva on mielestÀni erittÀin havainnollinen:
LĂ€hde: Kl.fi mieleipidekirjoitus
Nykytilanne 2012 on valitettavasti nÀhdÀkseni kehittynyt jo pisteeseen jossa hallitun inflaation saavuttaminen suhteessa pitkÀn aikavÀlin trendiin tulee toteutumaan lÀhinnÀ hallitsemattomasti. NÀen kolme seknaariota:
ErittÀin pitkÀÀn jatkuva, hitaan kasvun, stagnaationomainen jakso. PidÀn tÀtÀ epÀtodennÀköisimpÀnÀ. TÀmÀ voidaan saavuttaa ainoastaan erittÀin sopuisan poliittisen pÀÀtöksenteon myötÀ. Poliittisen yhtenÀisyyden puuttuessa tÀmÀ on kÀytÀnnössÀ mahdoton vaihtoehto.
Raju deflatorinen jakso. TÀmÀ skenaario toteutuu todennÀköisimmin, mikÀli Saksan malli tiukan talouskurin myötÀ mÀÀrÀÀ eurokriisin kÀrjistymisen vastatoimet tai mikÀli maailmantaloutta Àkillisesti horjuttaa jokin arvaamaton, pÀÀtöksenteosta riippumaton shokkitekijÀ.
Rajusti inflatorinen, jopa hyperinflaatioon johtava jakso. TÀmÀ skenaario toteutuu todennÀköisimmin, mikÀli Ranskalaisvetoinen sosialistinen elvyttÀminen ilman rakenneuudistuksia mÀÀrÀÀ eurokriisin kÀrjistymisen vastatoimet. Nykytilanteessa tÀmÀ kolmas skenaario on nÀhdÀkseni todennÀköisin. Perusteeni on, ettÀ vahvan valuutan "epÀonnistumisen" myötÀ KeynesilÀiseen elvyttÀmiseen perustuva nÀkemys on saanut jÀlleen vahvaa jalansijaa ja on siksi poliittisesti helpoin tie. NÀin ostamme lisÀaikaa, mutta ongelma tulee lopulta kÀrjistyessÀÀn olemaan vain huonommin hallittavissa.















