#hipit

Käsityöhonmia :D #huttukylä #huttukyläporno #huttukylähoodz #shylavender #anneli #annukka #kulti #Hipit #Hippejäsaatana #punkheads #PunkRock #sexpistols #deadkennedys #FinnishPunk #crustpunk #drunkpunk #vittu #kulli #paska #perkele (paikassa Huttukylä, Oulun Lääni, Finland)

Hämeenlinnassa. Nähkäämme! Kympiltä soi! #oskarisalama #hämeenlinna #hipit #pubhemingways (paikassa Pub Hemingway's)

HipTraveler Ambassadors are the best dressed travelers out there. So happy here that the team is enjoying their new duds. @gennaccino @hiptraveler #dressforsuccess #hiptraveler #style #ambassadors #team #rockstars #blogger #digitalnomad #poets #travelwriters #hipit #experiences #stories

Frí Tällä hetkellä istun työkaverini Sonjan suosittelemassa akureyriläisessä kahvilassa juomassa smoothieta, joka on varmaan c-vitamiinipitoisin asia jonka olen syönyt (/juonut) viimeisen kahden viikon aikana. Vietän viimeistä kolmesta lomapäivästäni, ja arvelin tämän olevan hyvä hetki viikon tapahtumien kertaamiseen. Kuva yksi on otettu joskus yhden jälkeen yöllä entisen huoneeni ikkunasta (muutimme toiseen rakennukseen). Vietettiin Sonjan ja Guðrunin kanssa iltaa, eikä vain huvittanut mennä nukkumaan ajoissa. Muina öinä olen kyllä nukkunut keskimäärin yhdeksän tuntia, mutta tarpeeksi mielenkiintoisen keskustelun sattuessa en malta keskeyttää hetkeä vain unirytmin säilyttääkseni. Paitsi että kuva on mielestäni kaunis, siitä tekee hauskan se, ettemme voineet olla varmoja, onko kyseessä auringon nousu vai lasku. Kuva kaksi on tuossa vain esitelläkseen kesäkuisia lumikinoksiamme. Kuva kolme on Myvatnin kuumilta lähteiltä, joissa kävimme torstaina uimassa Guðrunin päästyä töistä. Voin suositella paikkaa kaikille, kuulemma tuo on tasoltaan täysin samanlainen kuin Blue Lagoon - lukuunottamatta hintaa, joka on kaksi kertaa matalampi. Paikassa on kolme erilämpöistä allasta, joista kuumimmassa en pystynyt aluksi edes istumaan! Tuolta löytyy myös epämääräinen höyrysaunaviritelmä, joka kyllä lämmitti, mutta ei kelvannut alkuunkaan saunakaipuuni tyydyttäjäksi. Altaissa loikoillessamme alkoi "yllättäen" sataa lunta. Tilanne oli mielenkiintoinen, sillä jos en olisi tiennyt paremmin, olisin voinut luulla kyseistä kesäyötä talviaamuksi. Kuvassa neljä on farmimme lampaita. Muutimme tosiaan viralliseen henkilökunnan rakennukseen, ja nykyään aina herätessäni näen ikkunasta lauman lampaita tuijottamassa minua. Kuva viisi on akureyriläisestä hampurilaisravintolasta. Haluni oppia islantia ja näyttää uskottavalta islantilaiselta kostautui, kun sain ravintolassa islantia puhuttuani ainoastaan islanninkielisen ruokalistan. Tietenkään en enää kehdannut kertoa olevani ulkomaalainen, joten koitin vain tilata summanmutikassa jotain ja toivoa parasta. Pian sain tietää tilanneeni kasan ranskalaisia ja hampurilaisen, jossa pihvin tilalla oli herkkusieniä - herkullista! Kuvat kuusi ja seitsemän ovat Akureyrin kaduilta. Täällä oli näköjään käynnissä samanaikaisesti kokeilevan taiteen ja folk-musiikin festivaalit, ja siellä täällä tapahtui kaikenlaista hassua. Kuva kahdeksan on Vihreä hattu -nimisestä baarista, johon eksyin kuuntelemaan eri maista tulleita folk-muusikkoja. Kuvassa esiintyy itse asiassa suomalainen kanteletta soittava nainen ystävineen. Heidän settiinsä kuului muutama minunkin tuntemani suomalainen kansanlaulu, ja niiden kuunteleminen palautti ajatukset pitkästä aikaa kotimaahani. Toistaiseksi en ole pahemmin potenut koti-ikävää, mutta eilen sellainen iski aika pahasti. Ärsyttää, ettei täällä ole metsiä, tuoreena kaksi päivää pidempään säilyviä hedelmiä tai uskottavia saunoja. Ja ettei kukaan puhu suomea. Hassun fiiliksen aiheuttaa myös se, että kolmenkymmenentuhannen asukkaan kaupungissa lähes kaikki tuntevat toisensa, mutta (yllättäen) itse en ketään. Eikä kukaan minua. Sitä on vaikea selittää, sillä tavallaan on hirveän hauskaa katsella muiden ihmisten iloa heidän törmäillessä tuttuihinsa, mutta tavallaan siitä aiheutuu aika yksinäinen tunne. Kaikki suomalaiset, joille eilen illalla ehdein netissä puhumaan, tietänevät minun olleen aika allapäin. Hetken jopa mietein, oliko virhe tulla maahan, josta saa ainoastaan typerää lakritsasuklaata. Kaikkea tätä hostellin alakerrassa pohtiessani viereeni kuitenkin istui englantilainen muusikkohippi, jonka kanssa jämähdimme juttelemaan pariksi tunniksi vielä kaikkien ympärillä olevien lähdettyä nukkumaan. Hän laulaa folk-musiikkia ja valmistaa sivutyökseen kampiliiroja (englanniksi hurdy curdy!!!), ja oli erittäin kiinnostunut kuulemaan suomalaisista runomitoista. Hän vinkkasi, että tänään (lauantaina) lähistöllä pidettäisiin islantilaisten riimulaulujen workshop, ja kiinnostuin kuulemastani heti paikalla. Tänään törmäsinkin häneen uudestaan juuri kyseisessä tapahtumassa. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon paikallinen kansanmusiikki voi erota suomalaisesta ollessaan silti kovin samanlaista. Ja jos ei muuta, niin parin tunnin ryhmälaulu nosti islannin ääntämykseni aivan uudelle tasolle. Workshopista Barnabyksi esittäytynyt hippituttavuuteni kutsui minut mukaansa.. johonkin. En oikein tiedä mikä tilaisuus oli olevinaan, mutta se vaikutti Akureyrin paikallaolevien folk-muusikoiden kerman jamittelukokoontumiselta (kuva 9). Idyllisen, keltaisen kahvilan yläkertaan vain kokoontui hetkessä kymmenen hengen porukka soittelemaan toinen toistaan kauniimpia improvisoituja teoksia. Tällaiset hetket, ihmiset ja kokemukset muistuttavat kaikkea muuta paremmin, miksi rakastan matkustamista. Kerrottakoon myös, että kävin tänään myös elämäni ensimmäisen henkevän keskustelun urheilijan kanssa. Hostellissa aamupalalla istuessani juttelin lähes tunnin hollantilaisen Robinin kanssa Islannista, kotimaistamme, kielistä ja elämästä yleensä. Niin ja tietysti, kuva kymmenen! Siinä pääsin henkilökohtaisesti testaamaan Barnabyn itse rakentamaa hördikördiä.