VÀhÀn jÀlkeen kahdentoista
Jimi soittaa taksin, ja laittaa kolmelle lÀhimpÀnÀ ihmiselle verkostossaan tulla hakemaan Sepin moottoripyörÀ jonnekin turvallisempaan sijaintiin. Taksilla ei mene kuin minuutti saapua, ja Jimi pÀÀttÀÀ olla odottamatta pyörÀn hakijoita - hÀnen ulkonÀkönsÀ on tÀllÀ hetkellÀ lÀhes vastakohta siitÀ imagosta, jota hÀn yllÀpitÀÀ. Kukaan hÀnen alamaisistaan, edes Irene Kotka, ei saa nÀhdÀ hÀntÀ tÀllÀisenÀ. Taas yksi asia, jossa Sebastian on tÀysi poikkeus sÀÀntöön.
Joten Jimi nousee Sebastian kannoillaan taksiin, luottaen siihen, ettÀ pyörÀstÀ ei tarvitse huolehtia: malli on liian uusi sulautuakseen Suomen liikenteeseen huomaamattomasti, ja laittomasta myyntiyrityksestÀ hÀn saisi tiedon minuuteissa. EikÀ hÀnen verkollaan pitÀisi kestÀÀ enÀÀ muutamaa minuuttia pidempÀÀn saada pyörÀÀ turvaan.
Katsomatta kuskiin Jimi antaa klubin imen ja luettelee osoitteen, ajattelematta edes minkÀ tyyppisestÀ paikasta on kyse. Kuskin huvittunut 'selvÀ' kuitenkin palauttaa sen mieleen, ja Jimin kasvoille ilmestyy pieni virne. Sanomatta mitÀÀn hÀn kÀÀntÀÀ katseensa Sepiin nÀhdÀkseen, sanooko "Herkules" tÀlle mitÀÀn.