#einvigi

Turkkusesta ponnistavan blackgaze-pumpun kolmas viritelmä. Edellisellä jäi piippuun mutta enteili kuitenkin potentiaalia, joten nyt on aika lunastaa lappu ja katsoa mihin sillä ylletään. Parantaa edellisestä, ei kahta sanaa siitä. Mutta riittääkö se? Vivahteikasta kamaa, tunnelmoinnista hypätään raa'empaan ilmaisuun sujuvasti ja juurikin brutaalimpi veivaus toimii mainiosti. Sudenkuoppiin astutaan puhtaissa vokaaleissa ja lyriikoissa. Isossa kuvassa kuppiin on heitetty sekoitettavaksi Alcestia, Harakiri for the Skyta, Vornaa ja Pariisin kevättä. Tsekattavaksi nousee useampi slaissi; Huoma, Ambrosia, Kuolintanssi, Yksinäisen laulu, pt.1 ja Yksinäisen laulu pt.3 - Uusi aurinko nousee.

Blackgazea suoraan Turuust. Käytännössä siis Alcestia mutta Suomesta ja suomeksi. Toka täyspitkä. Kaunis, tunnelmoiva ja fiilistelevä kansanperinteinen melankolia katkotaan hetkellisesti blaasteilla. Hyvää kontrastia. Ei vielä(kään) jackpot, tuntuu että kuti jää piippuun, mutta enteilee hyvää potentiaalia jatkoon genressään. Tsekkaa ainakin Kaunis on maa, mutta ei ole myöskään paha virhe pyöräyttää levyä läpi ja poimia omat mieltymysten hetket ja punaiset marjat.

Ambiances oniriques, mélancolie agressive et vibes hypnotiques.

Einvigi est un groupe de blackgaze metal finlandais fondé en 2014 par son fondateur Petteri Granberg, dont la conception des thèmes repose autour de la nature et du folklore finlandais.

« Yö Kanssani » est un album à la mélancolie déchirante, à la douceur sombre, aux racines multiples. Black atmosphérique, shoegaze, post-rock, avec pour filiation Alcest, Sólstafir et Sigur Ros.

Les dissonances sont planantes, la sombre quiétude forme des trémolos sur chant clair éthéré, puis l’atmosphère se chargent de cumulus nimbus soniques pour s’enflammer par des riffs tout en accueillant des hurlements mystérieux.

Tout au long ce contraste s’impose avec un juste équilibre, tout en douceur et vous demande « Viens, sois mon amour dans les bois humides, viens… ».