#cosmo-local reader

Wikifactory

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. José Ramos haastattelee Carolina Portugalia.

José Ramos: Mikä on Wikifactoryn tarkoitus, mitä se tekee?

Carolina Portugal: Wikifactory on sosiaalinen alusta kollaboratiiviselle tuotekehitykselle. Yhdistämme tuotekehittäjät toisiinsa ja työkaluihin, jotka nopeuttavat heidän työtään. Alustamme on saanut inspiraationsa ohjelmisto- ja tuotekehityksen parhaista käytännöistä, ja olemme rakentaneet sen alusta alkaen.

Meillä ideoita työstetään yhteistyössä ja niistä tulee laitteistotuotteita. Ajattele, että sosiaalinen Github tavaroille kohtaa Alibaban uusille laitteistotuotteille.

Haluamme antaa sinun muuttaa suunnittelijan päässä olevat ideat avoimen ja suljetun lähdekoodin laitteistotuotteiksi.

Haluamme olla paikka, jossa yhteisöt voivat kokoontua ja työskennellä yhdessä tuotteidesi parissa.

Haluamme, että tiimit voivat luoda ja innovoida yhdessä yksityisesti tai julkisesti avoimen tai suljetun lähdekoodin tuotteiden avulla.

Haluamme, että ihmiset voivat tarkastella, kommentoida, työstää ja antaa palautetta 3D-tiedostoista, kokoonpanoista, tuotteista, versioista ja osista.

Tiimejä on kaikkialla, kumppaneita on kaikkialla, kaikki käyttävät eri ohjelmistoja, mutta kaikki eivät voi työskennellä tehokkaasti yhdessä projektien versioinnissa, kommentoinnissa ja palautteen antamisessa edullisella ja luonnollisella tavalla.

Mullistamme PLM-ohjelmistoalaa tekemällä ylimääräisen, helppokäyttöisen, pilvipohjaisen ratkaisun, joka toimii pienille ja ketterille tiimeille.

Tiimit tarvitsevat skaalautumattoman valmistuskumppanin, jonka avulla he voivat valmistaa prototyypin, 100:n 3D-tulostetun osan sarjan, sitten 500 koottua tuotetta ja myöhemmin 1000 tuotteen sarjan viikossa.

Yhdellä (yksityisellä) latauksella tiimit voivat yhdistää sinut projektisi oikeisiin toimittajiin.

Ei ongelmia tiedostotyyppien, kieliongelmien tai lukuisten eri sähköpostien kanssa.

Vahvan valmistuskokemuksemme ja Kiinan-kokemuksemme ansiosta voimme yhdistää tiimit oikeisiin kumppaneihin prosessin jokaisessa vaiheessa.

Pyrimme vähentämään kustannuksia merkittävästi ja kiihdyttämään innovatiivisten tuotteiden markkinoille tuontinopeutta.

Olemme kriittinen työkalu tulevaisuudessa, jossa tuoteyrityksen perustaminen on yhtä helppoa ja vähäriskistä kuin julkaisu-, videotuotanto- tai ohjelmistoyrityksen perustaminen on tänään.

José Ramos: Miten se sai alkunsa? Mikä oli inspiraatio?

Carolina Portugal: Tuotteista on tulossa yhä monimutkaisempia, ja ne koostuvat usein mekaanisista osista, elektronisista komponenteista ja ohjelmistoista. Lyhyesti sanottuna nykyaikaiset tuotteet vaativat yhteistyötä ihmisten välillä, joilla on laaja valikoima taitoja ja erityisiä tuotantoprosesseja tuotteen jokaiselle osalle.

Laitteistotiimit käyttävät kuitenkin edelleen työkaluja, kuten Dropboxia tiedostojen jakamiseen ja Microsoft Exceliä monimutkaisten työnkulkujen hallintaan. Tuloksena on korkeammat kustannukset, hitaampi tuotekehitys ja virhealttius hankintaprosessissa.

Mikä on tämän yhteistyön perusta? Miten hajautetut verkkoyhteisöt ja tiimit kehittävät ohjelmistoja yhdessä? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä, joita Wikifactory esitti tiiminä, kun tapasimme vuonna 2016.

Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen toimivien yhteistyömenetelmien inspiroimana uskomme, että voimme vihdoin tehdä ketteristä PLM-työkaluista edullisia pienille ja keskisuurille tuoteyrityksille.

José Ramos: Mitä esimerkkejä Wikifactoryn toteuttamista projekteista tai tapahtumista on, jotka havainnollistavat sitä?

Carolina Portugal: Loimme white label -periaatteet koko Fablab-yhteisölle (https://projects.fablabs.io/). Fablab voi nyt käyttää Wikifactorya luomaan avoimen lähdekoodin tiedostovaraston lukuisille verkoston projekteille. Fabberit voivat nyt esitellä ja asettaa FabLabissa kehitettyjä projektejaan saataville maailmalle ja toivottaa tervetulleiksi heidän panoksensa.

Olemme vierailleet monissa FabLabeissa, Makerspace- ja Hackerspace-tiloissa. Olemme kerta toisensa jälkeen huomanneet, kuinka paljon todella upeaa työtä on pidetty lukittuna suljettujen ovien takana. FabLabin jäsenet jakavat, opettavat ja työskentelevät yhdessä paikallisesti tehdäkseen enemmän asioita. Mutta vaikka teoksia usein esitellään, ne jäävät usein FabLabin oven taakse.

Wikifactory luotiin muuttamaan tätä. Tällä tavoin FabLab voi levittää keksintöjään, innovaatioitaan ja projektejaan ympäri maailmaa. Toivomme, että Wikifactoryn versioinnin, tiedostonäkymän ja helpon yhteistyön avulla open source -laitteistoprojekteja voidaan tukea, levittää ja ennen kaikkea dokumentoida.

Toinen mielenkiintoinen projektimme on Shaji Open Market Platform. Yksi usein saamamme palaute koskee sitä, miten open source -suunnittelulla ja -laitteistolla voisi ansaita rahaa. Tämän ajatuksen innoittamana olemme etsineet luovia mahdollisuuksia, jotka mahdollistavat yhteisömme ansaitsemisen projekteillaan.

Yhteistyömme Shenzhen Open Innovation Labin kanssa ansiosta meillä on mahdollisuus tehdä upea kokeilu, joka voi ansaita sinulle hieman tuloja: SZOIL on ystävä Shaji ”Taobao” -kaupungin kanssa, joka valmistaa ja myy käytännössä suurimman osan Taobao-verkkokaupassa myytävistä huonekaluista. Taobao-verkkokauppa vastaa Kiinassa Amazonia, paitsi että sitä pyörittävät pienet myyjät.

Kiinan taloudessa verrattuna Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin on mielenkiintoista se, että useimmat verkko-ostokset tehdään pieniltä myyjiltä eikä suurilta brändeiltä. Koska meillä on juuret myös Shenzhenin ja Kiinan rauta- ja laitevalmistajiin, näimme kentällä todellisen open source -liikkeen, josta ei oikeastaan ​​tiedetä.

Siksi Shajin huonekaluvalmistajat voivat myydä tuottamansa huonekalumallit suoraan Taobaossa pienmyyjinä käyttäen laadukkaita CNC-koneita laitoksissa, jotka ovat yhtä kehittyneitä tai edistyneempiä kuin eurooppalaiset työpajat.

Shaji-yhteisö on kysynyt meiltä, ​​voisimmeko yhdistää heidät aitoihin eurooppalaisiin tai amerikkalaisiin huonekalumalleihin, joita he voisivat tuottaa CNC-koneillaan ja myydä Kiinan markkinoille. Aitous on heille tärkeää, joten he haluavat maksaa asianmukaisesta lisenssistä. Ihannetapauksessa jokaisella tuotteella voisi olla QR-koodi (joka on yleinen Kiinassa), jonka asiakas voi skannata saadakseen lisätietoja suunnittelijasta ja sen alkuperästä. Ehkä jopa antaa palautetta ja arvioida valmistajaa.

Voisimme auttaa heitä hankkimaan kansainvälisiä, suljettuja malleja, jotka pärjäisivät tyypillisen toimittajareitin kautta, mutta mielestämme avoimella suunnittelulla on tässä mahdollisuus.

José Ramos: Miten Wikifactory ilmaisee open source -suunnittelun ja tuotannon / kosmolokalismin logiikkaa?

Carolina Portugal: Yhteisön ja sosiaalisen verkostoitumisen rakentaminen sekä verkossa että sen ulkopuolella on ehdottoman tärkeää hajautetun suunnittelun läpimurron kannalta. Puhtaan energiantuottamisen tuuliturbiineista puhtaan veden vedenpuhdistusjärjestelmiin ja maatalousjärjestelmiin luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi – tuotekehitystiimit ratkovat maailman polttavimmat sosiaaliset ja ympäristöongelmat. Meidän tulisi jatkossakin mahdollistaa tämän yhteisön kokoontuminen tapahtumiin, konferensseihin, messuille ja työpajoihin kaikenlaisissa paikoissa, kuten monet kirjassa mainitut henkilöt ovat tehneet, ja meidän tulisi edistää tätä.

Perustavammalla tasolla hajautettu suunnittelu edellyttää yleismaailmallista pääsyä luovuuteen. Suunnittelu- ja valmistustyökalujen saatavuus on hajautettu, jolloin syrjäisessä paikassa asuva voi joustavien digitaalisten tuotantotyökalujen avulla vapaasti hankkia designeja yhteisölleen valmistamistaan ​​asioista. Myös valmistuksessa käytetyt materiaalit hankitaan paikallisesti, jolloin jätteestä tulee arvoa. Lopulta kyse on tulevaisuudesta, jossa kenellä tahansa, jolla on elämässään ratkaistava ongelma, on käytettävissään tuottavat työkalut nopeaan valmistukseen, testaukseen ja iterointiin ratkaisun löytämiseksi.

José Ramos: Miten Wikifactory ”taivuttaa” teknologiaa sosiaalis-eettiseen sovelluskontekstiin?

Carolina Portugal: Tavoitteenamme on voimaannuttaa kaikkia yhteisöjä sukupuolesta, etnisestä taustasta tai (vammaisesta) kyvystä osallistua innovatiiviseen ongelmanratkaisuun riippumatta. Kaikki tähän suuntaan tähtäävät pyrkimykset ovat perustavanlaatuisesti uusia ja testattavia, mikä tekee siitä uskomattoman tilaisuuden hajautetun suunnittelun jatkotutkimukselle ja -kehitykselle. Uskomme ihmisten luovaan ongelmanratkaisupotentiaaliin.

José Ramos: Millainen on Wikifactoryn toiminta-/liiketoimintamalli? Miten se ylläpitää itseään, kasvaa ja tarjoaa arvoa yhteisölle?

Carolina Portugal: Liiketoimintamallimme on pohjimmiltaan ja tulee aina olemaan ilmainen avoimen lähdekoodin ja julkisille projekteille, kun taas yksityiset projektit vaativat tilauksen. Github-malli inspiroi meitä jälleen kerran. Tarjoamme myös sivustollemme mukautetun whitelabel-ominaisuuden ennakkomaksua vastaan.

José Ramos: Millainen on hallintomalli? Kuka omistaa sen ja kenellä on käyttöoikeudet?

Carolina Portugal: Wikifactory on neljän perustajan startup:

Tom Salfield

Tom on Wikifactoryn perustaja ja on toiminut ajatusjohtajana ja yrittäjänä useilla sosioekonomiseen muutokseen liittyvillä aloilla. Hän on myös yksi Impact Hubin perustajista.

Nicolai Peitersen

Nicolai on Wikifactoryn perustaja ja yrittäjä useilla eri aloilla, jotka kaikki liittyvät sosioekonomiseen muutokseen. Hän on myös The Ethical Economy -kirjan kirjoittaja.

Chirstina Rebel

Wikifactoryn perustajajäsen ja kasvujohtaja. Motivoitunut toteuttamaan sosiaalista innovaatiota hyödyntämällä tutkimuksen, liiketoiminnan kehittämisen, yhteisökehityksen, web-kehityksen ja viestintäsuunnittelun osaamista.

Maximilian Kampik

Teknologi ja vuorovaikutussuunnittelija, joka yhdistää pikseleitä, bittejä ja atomeja. Wikifactoryn perustaja ja asiakasjohtaja.

Olemme tähän mennessä keränneet 1,5 miljoonaa dollaria sijoituksia useilta enkelisijoittajilta ympäri maailmaa, jotka ovat visiomme mukaisia ​​ja jotka pitävät itseään yhteiskunnallisesti vaikuttavina sijoittajina. Meitä hallinnoi kolmihenkinen hallitus, mutta meitä johtaa johtoryhmä, johon kuuluvat perustajajäsenet ja operatiivinen johtaja.

José Ramos: Millainen on yrityksen ekosysteemi? Mitkä ovat yhteisöjä, jotka luovat ja vastaanottavat arvoa?

Carolina Portugal: Wikifactoryssa on monipuolinen yhteisö suunnittelijoita, insinöörejä, valmistajia, teknologeja ja muita luovia ongelmanratkaisijoita, jotka haluavat kehittää taitojaan ja oppia uutta osallistumalla open sourceen ja yksityisiin projekteihin. Robotiikasta proteeseihin, huonekaluista maatalousteknologiaan, bioteknologiasta droneihin – Wikifactoryssa kehitetyt sovellukset ovat erittäin laajoja ja monipuolisia, ja siksi ne tavoittavat tuotekehittäjäyhteisöjä koko valmistaja-/tuoteinnovaatioverkostosta.

José Ramos: Miten näet Wikifactoryn sopivan tämän päivän maailmassa tapahtuviin muutoksiin? Miten Wikifactory osallistuu näihin suuriin haasteisiin, muutoksiin ja transformaatioihin?

Carolina Portugal: Aivan kuten olemme nähneet internetin mullistavan toimialoja uutismediasta, musiikista ja videoista kaupankäyntiin ja rahoituspalveluihin, odotamme nyt näkevämme mullistuksia tuotekehityksessä ja valmistusteollisuudessa.

On syntymässä uusi yhteistyöhön perustuvan suunnittelun ja tuotantotekniikan aikakausi, johon osallistuu suunnittelijoiden, ohjelmistoyritysten ja kehittäjien sekä valmistajien yhteisöjä uusissa ja joustavammissa taloudellisissa suhteissa toimittaen yhä räätälöidympiä tuotteita ja kilpaillen suuryritysten kanssa pienemmissä ja ketterämmissä ryhmittymissä.

Kolme keskeistä trendiä tulee mullistamaan tapaa, jolla seuraavan sukupolven fyysisiä tuotteita suunnitellaan, valmistetaan ja jaellaan:

Tuotesuunnittelu siirtyy verkkoon. 3D-mallit.

Yhä joustavammat koneet, kuten 3D-tulostimet, CNC-koneet ja robotiikka.

Avoimet, internet-yhteydellä varustetut toimitusketjut.

Uskomme, että Wikifactory pystyy tarjoamaan avoimia standardeja ja infrastruktuuria näihin:

Tapa, jolla tuotesuunnittelijat jakavat ja työskentelevät tiedostojen kanssa verkossa.

Yhteentoimivuus kaikkien suunnittelusta tuotantoon tarvittavien ohjelmistopalveluiden (CAD-CAM, simulointi, teollinen esineiden internet, laadunvalvontadata) välillä.

Joustavien digitaalisten valmistuskoneiden internetyhteydellä varustettu tuotantokapasiteetti.

José Ramos: Miten Wikifactory metodologisesti osallistuu näiden suurten haasteiden, muutosten ja muutosten ratkaisemiseen?

Carolina Portugal: Yhteistyöinfrastruktuurin luominen open source -projektin ympärille esimerkiksi tiedostojen jakamista, dokumentaation jakamista tai palautteen saamista varten on aikaa vievä ja kallis tehtävä. Wikifactory tekee tästä helppoa tarjoamalla ilmaisen, tyylikkään ja käyttäjäystävällisen kokemuksen, jotta tiimit voivat sijoittaa aikaansa ja resurssejaan siihen, mistä he eniten välittävät – tuotteeseen ja yhteisöön.

Open Motors

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. José Ramos haastattelee Yuki Liuta.

José Ramos: Miten Open Motors1 sai alkunsa ja mikä inspiroi sitä?

Yuki Liu: Veljeni Tin ja minä olemme syntyneet ja kasvaneet Torinossa, Italiassa, joka on yksi maailman keskeisimmistä autoteollisuuden keskuksista. Moderni Torino on rakentunut ja kehittynyt autojen suurten tuotantomäärien ympärille, ja se noudattaa maailman tiukimpia määräyksiä.

Isämme, Francisco Liu, on työskennellyt 1980-luvulta lähtien tunnetuille italialaisille moottoripyörä- ja autosuunnittelu- ja insinööriyrityksille. Olemme kirjaimellisesti kasvaneet Nutellan ja autojen parissa!

Aikuisina saimme mahdollisuuden liittyä isämme tiimiin useissa autoteollisuuteen liittyvissä projekteissa, joissa koordinoimme insinööri- ja suunnittelijatiimejä täydellisten ajoneuvojen kehittämisessä, ostimme osia Tier 1 -toimittajilta ja hallinnoimme ulkoisia alihankkijoita. Aloimme osallistua sähköajoneuvojen kehittämiseen yli 15 vuotta sitten, vuonna 2003, Giugiarossa sisäisenä projektina.

Muutaman vuoden jälkeen tällä alalla tajusimme, että rakensimme vain kauniita autoja, emme oikeasti innovatiivisia projekteja, joten veljeni päätti vuonna 2008 muuttaa Piilaaksoon etsimään todellista innovaatiota, kun taas minä muutin Shenzheniin Kiinaan markkinointistrategia- ja valmistusprojekteihin.

Opimme open source -laitteistoista ja tutustuimme moniin inspiroiviin uusiin liiketoimintamalleihin, kuten yhden huoneen tehtaisiin, kokoonpano- ja valmistusekosysteemeihin, alueisiin ja vaihtoehtoisiin guerrilla-tyyppisiin toimintatapoihin tuotannossa. Olimme todistamassa uusien trendien, kuten IT:n ja autojen yhdistymisen, alkua ja koimme perinteisen autoteollisuuden kestämättömyyden ja sen negatiivisen vaikutuksen kaupunkeihin ja kansalaisiin. Tutustuimme uusiin, nopeasti kasvaviin toimijoihin, kyytipalvelujen nousuun ja uusiin teknologioihin, kuten itseajaviin tekoälyautoihin ja verkkoon kytkettyihin autoihin.

Tajusimme, että markkinat tarvitsivat uusia ajoneuvotyyppejä, jotka on suunniteltu erityisesti uutta liikkuvuutta ja uusia palveluita varten. Yhdistimme kaikki nämä kokemukset Open Motors -yritykseen, jonka tehtävänä on nopeuttaa Mobility as a Service (MaaS) -palvelun siirtymistä ensimmäiseen kannattavuuteen avoimella ja kestävällä lähestymistavalla.

José Ramos: Millainen on OM:n toiminta-/liiketoimintamalli? Miten se ylläpitää itseään, kasvaa ja tarjoaa arvoa yhteisölle?

Yuki Liu: Bisnesmallimme on erittäin yksinkertainen:

Myy open source -sähköautoalustoja, lisämoduuleja ja ulkoisia tutkimus- ja kehityspalveluita

Myy tai vuokraa kokonaisia, helposti päivitettäviä sähköautoja

Vuokraa akkuja / ja pian myös mullistava uusi latausjärjestelmä

Jälleenmyy vihreää energiaa

Olemme toimittaneet kohdeasiakkaille vuodesta 2015 lähtien avointa ja modulaarista sähköautojen laitteistoalustaamme nimeltä TABBY EVO. Tällä hetkellä viimeistelemme EDITin, ensimmäisen erityisesti MaaS-periaatteelle suunnitellun ja kehitetyn itseohjautuvan ajoneuvon, kehitystä. Jälleen kerran sovellamme edistynyttä modulaarisuutta ja avointa lähestymistapaa koko ajoneuvoon. Ajoneuvokannat voivat kestää 10 kertaa pidempään helpon korjattavuuden ja laitteisto-/ohjelmistopäivitettävyyden ansiosta.

EDIT on datalähtöinen projekti, joka on syntynyt saamamme tärkeän palautteen ja datan analysoinnin tuloksena.

Integroimme nyt mullistavan akkujenvaihtoteknologian ja latausaseman, joka mahdollistaa akkujen välittömän vaihdon lennossa, laajentaa sähköautojen toimintasädettä, säästää akkuja erittäin tuhoisalta pikalataukselta, alentaa käyttökustannuksia sekä uuden infrastruktuurin kustannuksia ja vaikutusta sähköverkkoon.

Open Motors tuo autoteollisuuteen avoimemman lähestymistavan, joka mahdollistaa startup-yritysten ja sarjayrittäjien kasvun alalle. Avoimen kehyksen luominen ajoneuvojen alustaksi on mahdollista, mikä luo aidosti avoimen ekosysteemin. Tässä kohtaa TABBY EVO astuu kuvaan: se on ilmainen käyttää ja kaikkien saatavilla.

TABBY EVO -alustaa voidaan käyttää uusien yritysten perustamiseen omien ajoneuvojen luomiseen, palveluiden pyörittämiseen, teknologian kehittämiseen koulutustarkoituksiin ja paljon muuta. Sen avulla he voivat säästää miljoonia dollareita ja vuosien tutkimus- ja kehityskustannuksia. Kaikki suunnitelmat ja piirustukset ovat ladattavissa ilmaiseksi verkkosivustoltamme. He voivat parantaa ja mukauttaa suunnitelmia ja ladata ne ja jakaa ideoitaan yhteisön kanssa ekosysteemin kautta.

Yksinkertaisuudestaan ​​huolimatta TABBY EVO aloitti vallankumouksen antaen yrittäjille mahdollisuuden perustaa omia yrityksiä, brändejä ja sähköautoja.

Myynnistä saamamme tulot, jotka ovat vielä testimarkkinoiden alkuvaiheessa, eivät vielä kata investointejamme. Open Motors on pääosin omarahoitteinen ja sitä pidetään edelleen tuloja tekemättömänä yrityksenä, joka on parhaillaan tuotekehityksen ja markkinavalidoinnin vaiheessa.

José Ramos: Millainen on Open Motorsin hallintomalli? Kuka omistaa sen ja kenellä on sen käyttöoikeudet?

Yuki Liu: Minulla ja Tinillä on enemmistöosakkuus ja meillä on yrityksen täysi määräysvalta.

José Ramos: Millainen on yrityksen ekosysteemi? Ketkä ovat yhteisöjä, jotka luovat arvoa ja vastaanottavat sen?

Yuki Liu: Luomme avoimen ekosysteemin. Kaikki perinteisistä autoteollisuuden toimittajista ja valmistajista uusiin itseohjautuvien ja verkottuneiden autojen toimijoihin ympäri maailmaa voivat ottaa käyttöön, korjata, mukauttaa ja päivittää ohjelmisto- ja laitteistokomponentteja ja -teknologioita nopeammin ja helpommin avoimen, modulaarisen ja käyttövalmiiden lähtökohtien ansiosta.

Mitä tarjoamme ekosysteemille:

Verkosto: suunnittelu- ja innovaatiokumppanit ovat avainasemassa Open Motors -ekosysteemissä. Näiden kumppaneiden ansiosta, suunnittelusta tuotantoon, voimme tukea kehittäjiä alkuvaiheista koko teollistamisprosessin ajan.

Yhteisöt:

kokoojat

suunnittelijat

tekijät

valmistajat

osien toimittajat

Emme usko pystyvämme tekemään kaikkea itse suljetulla lähestymistavalla. Siksi uskomme kumppanuuteen osien valmistajien ja uusien startup-yritysten kanssa, jotka kehittävät teknologioita, jotka voidaan integroida moduuleiksi täydelliseen ajoneuvojemme EDIT-järjestelmään ja TABBY EVO -alustaan.

Yhteistyökumppanuudet Tier 1 -toimittajien kanssa ovat olennaisia ​​luotettavimpien osien saamiseksi. Näitä edistyneimpiä osia voidaan kehittää järjestelmässämme useilla eri tavoilla, jotta voidaan päivittää nopeasti kehittyviä teknologioita, kuten itseohjautuvia ja verkottuneita ajoneuvoja. Tämä teknologia vaihtaa tyypillisesti muotoaan ja sijaintiaan kahden vuoden välein.

José Ramos: Mitkä ovat olleet OM:n suurimmat haasteet yrityksen menestyksen kannalta?

Yuki Liu: Liikkuvuus palveluna (MaaS) -markkinoiden uudet johtajat, kuten DiDi, pelaavat usein varman päälle. He käyttävät valtavirran lähestymistapaa perinteisten autonvalmistajien kanssa, vaikka heidän aseman vahvistaminen ei ole kannattavaa.

Uudemmat haastajat, kuten Meituan, saattavat kokeilla jotain erilaista.

Innovaatioiden soveltaminen voi olla haaste, kun pyritään murtamaan liiketoimintamallien esteitä käyttämällä uusia ideoita ja teknologiaa alalla ja avaamaan uusia mahdollisuuksia, joita ei aiemmin ole hyväksytty.

Toinen ongelma ovat alan standardit. Uusien markkinoiden kehittämiseksi uuden teknologian ja uusien liiketoimintamallien avulla tarvitaan uusia standardeja, jotka heijastavat alan muutoksia.

Tarvitsemme myös rahoitusta tuotantoon investoimiseksi, jotta voimme alentaa yksikkökustannuksia, houkutella laajemman asiakaskunnan ja mahdollistaa yhä useampien uusien toimijoiden pääsyn sähköautomarkkinoille globaalista etelästä ja kehittyvistä maista.

José Ramos: Miten OM ilmentää open source -designin ja hajautetun tuotannon logiikkaa?

Yuki Liu: Viimeisen 100 vuoden ajan autoteollisuuteen pääseminen on ollut mahdotonta korkeiden esteiden vuoksi. Uuden ajoneuvon markkinoille haluavat yritykset joutuvat investoimaan miljoonia dollareita tuotantolaitoksiin, palkkaamaan tuhansia työntekijöitä, käyttämään noin viisi vuotta tuotekehitykseen ja markkinointiin sekä myyntiin.

Jotta siirtyminen edistyneeseen liikkuvuusteknologiaan nopeutuisi, otimme käyttöön avoimet, modulaariset sähköajoneuvoratkaisut, jotka ovat käyttövalmiita ja white label -tuotteita. Näin uudet ja nykyiset autonvalmistajat voivat kehittää omia mallejaan näiden markkinoille pääsyn esteiden ohi.

Halusimme antaa muille yrityksille mahdollisuuden kehittää saumattomasti integroitavia moduuleja avoimeen ja monipuoliseen ajoneuvokantaan.

Miten teemme sen?

Tuomme avoimen datan, avoimen innovaation, avoimen lähdekoodin ja avoimen sovellusrajapinnan autoteollisuuteen. Olemme myös muuttaneet nimemme OSVehicle:stä Open Motorsiksi korostaaksemme näihin teknologioihin liittyvää osallistavampaa ja vähemmän radikaalia lähestymistapaa.

Soveltamalla edistyksellistä modulaarisuutta alustoihimme muutamme perusteellisesti suhdetta yleisöön, kaupunkeihin, ekosysteemiin ja autoteollisuuden ydinliiketoimintamalliin. Tarjoamme täydellisiä ajoneuvoja ja akkuteknologioita, jotka ovat helposti korjattavissa, kunnostettavissa ja laitteisto-/ohjelmistopäivityksissä. Tärkeimmät edut ovat tuotteen pidempi käyttöikä, alhaisemmat kokonaiskustannukset (TCO) ja kierrätettävyys, mikä voi säästää jopa 70 % logistiikkakustannuksista. Tämän lisäksi voimme kiertää monien maiden tuontiverot: esimerkiksi Nepalissa verot ovat 238 % valmiista ajoneuvosta ja 2–3 % komponenteista. Se on valtava säästö, yli 230 %! Lisäksi teknologiamme on helppo koota ja huoltaa paikallisesti.

Lähestymistapamme poikkeaa perinteisistä autovalmistajien ja suurten/gigatehtaiden mallista. Uskomme hajautettuun valmistukseen ja kokoonpanoon. Luotamme 30 vuoden aikana kehittämäämme eurooppalaisten, yhdysvaltalaisten ja aasialaisten auto- ja elektroniikkakomponenttien valmistajien ja jakelijoiden verkostoon, jonka olemme kehittäneet suorien toimittajasuhteiden ja italialaisen huipputason autotekniikan tiimin avulla.

Mahdollistamalla yhteiskehittämisen ja osallistavan lähestymistavan projektien kehittämiseen ja räätälöintiin, uusien teknisten ratkaisujen ja kestävämmän valmistuksen uusien polkujen kokeilu nopeutuu ja samalla kokonaiskustannukset ja logistiikka vähenevät merkittävästi. Alustamme on täysin yhteensopiva 3D-tulostuksen ja digitaalisen valmistuksen kanssa käyttämistämme valmistustekniikoista.

Mahdollistamalla uusien toimijoiden pääsyn sähköautoteollisuuteen ratkaisemalla heidän maansa tai toimialojensa erityistarpeita ja jakamalla yhteisiä teknologioita, osallistumme uusien liikkuvuusstandardien määrittelemiseen.

Järjestämällä paikan päällä aloitteita ja koulutustilaisuuksia, jotka mahdollistavat osallistumisen alustojen ja kokonaisten sähköajoneuvojen kokoonpanoon/valmistukseen, mukaan lukien paikallishallinto ja kunnat.

José Ramos: Miten OM ”taivuttaa” teknologiaa sosiaalis-eettiseen sovelluskontekstiin?

Yuki Liu: Vastaamalla sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin hajautettu valmistus mahdollistaa joustavamman tuotantoketjun, joka tyydyttää paikalliset markkinat ja taloudelliset vaatimukset kestävämmällä tavalla.

Siksi teimme erittäin monimutkaisesta tuotteesta, kuten ajoneuvosta, superyksinkertaisen: yksinkertaisuus on avain sosiaaliseen kestävyyteen.

Niinpä on paljon helpompaa luoda paikallisia työpaikkoja ja antaa uutta työtä ja elinvoimaa olemassa oleville pienille ja keskisuurille yrityksille ja ammattitaitoisille työntekijöille, jotka ovat saattaneet menettää kilpailukykynsä tai jääneet jälkeen kriisin vuoksi.

Insinööriemme vaikein tehtävä oli yksinkertaistaa ajoneuvoa, tehdä siitä modulaarinen ja pitää turvallisuus ensisijaisena tavoitteena. Vaikka se on yksinkertaisempi ja modulaarisempi, alustamme on suunniteltu ja toteutettu tieliikennelailliseksi maailmanlaajuisesti (Aasiassa, Yhdysvalloissa, Euroopassa jne.).

Taloudellinen kehitys, työllisyysohjelmat ja -politiikat, mukaan lukien olemassa olevan infrastruktuurin ja osaamisen uudelleenkäyttö, ovat hallitusten keskeisiä tavoitteita tulevina vuosina. Paikallinen valmistus ei ainoastaan ​​luo työpaikkoja, vaan myös helpottaa uusien taloudellisten mallien syntymistä, jotka perustuvat innovatiivisiin liikkuvuuteen liittyviin palveluihin.

José Ramos: Miten näet OM:n sopivan nykymaailmassa tapahtuviin muutoksiin?

Yuki Liu:

Perinteisten autojen myynti romahtaa maailmanlaajuisesti, myös uusilla nopeasti kasvavilla markkinoilla, kuten Kiinassa. On käynyt ilmeiseksi, että nykyinen öljypohjaisen autoteollisuuden liiketoimintamalli on surkea useimmille käyttäjille, jotka eivät enää pysty maksamaan nopeasti hajoavista autoista, vakuutuksista, kalliista pysäköintikustannuksista, asiakirjoista, korjauksista, kulutusosista ja öljypohjaisten polttoaineiden jatkuvasti nousevista hinnoista. Nuoremmat sukupolvet ovat kiinnostuneempia pääsemään pisteestä A pisteeseen B omistamatta mitään ja joutuvat kärsimään näistä kuluista.

Samaan aikaan autojen yhteiskäyttö, kyytipalvelut, mikroliikkuvuus ja julkinen liikenne lisääntyvät nopeasti siellä, missä sitä on saatavilla. On käynyt selväksi, että autoilun tulevaisuus perustuu liikkumiseen palveluna (MaaS). Valmistamme ensimmäistä autoa, joka on suunniteltu ja toteutettu juuri tätä varten alusta alkaen. Se tulee olemaan merkittävä tasapainon muutos kasvavien paikallistalouksien eduksi, ekologioiden ylläpitämiseksi ja samalla skaalautuen maailmanlaajuisen väestönkasvun ja näiden tärkeiden trendien mukana.

KAIKKEIN TÄRKEIMPÄNÄ: Kyseessä on alhaalta ylöspäin suuntautuva, demokratisoitu ja systemaattinen paikallisen mikrotuotannon verkosto. Jokainen valmistuspiste voi optimoida, skaalata ja räätälöidä kunkin alueen kulttuuristen, logististen ja taloudellisten tarpeiden mukaan ja hyödyntää täysimääräisesti sekä pieniä että suuria teknologisia harppauksia, joita on nyt näköpiirissä. Se on win-win-win-tilanne kaikille.

Modulaariset ajoneuvot olivat suosittuja ideoita jo torinolaisten suunnittelijoiden ja insinöörien keskuudessa, kuten Giugiaron Capsula-ajoneuvo vuonna 1982. Noina vuosina Mobility as a Service -palveluntarjoajat olivat hyvin harvinaisia ​​ja käytännössä rajoittuivat takseihin. Nyt kyytipalveluyritykset, kuten Uber ja Didi, ovat tulleet niin suosituiksi ja kuljettavat valtavia ajoneuvomääriä, että niistä tulee todennäköisesti tärkein liikennemuoto odotettua nopeammin. Tällä hetkellä ne toimivat perinteisillä omistuskäyttöön suunnitelluilla ja rakennetuilla ajoneuvoilla, jotka aiemmin olivat pysäköityinä yli 95 % niiden käyttöiästä. Sen sijaan Mobility as a Service -ajoneuvot voisivat olla käytössä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa. Jotkut menestyneimmistä kimppakyytikalustoista eivät kestä jo yli kahta vuotta kovassa käytössä! Omistajuuteen perustuva liiketoimintamalli on selvästi liian kallis jopa Uberin kaltaisille yrityksille, jotka heittävät pois tuhansia ajoneuvoja ja ostavat tuhansia uusia kahden vuoden välein. Valmistuttuamme YCombinatorista vuonna 2016 keräsimme dataa suoraan kyytipalveluyrityksiltä ja liikkuvuuden päätoimijoilta ja kehitimme EDITin, täysin modulaarisen sähköautomme. Se laajentaa edistynyttä modulaarisuutta ajoneuvon ulko- ja sisäosiin, mikä mahdollistaa helpon korjattavuuden ja päivitettävyyden, jolloin ajoneuvokannat kestävät jopa 10 kertaa pidempään kovassa käytössä. Tämä tekee palveluista PALJON kestävämpiä taloudellisesti ja ympäristöllisesti kuin tuhansien ajoneuvojen heittäminen pois kahden vuoden välein ja tuhansien uusien ostaminen.

Integroimme ratkaisuihimme edullisen akkujenvaihtojärjestelmän ja latausaseman alentaaksemme infrastruktuurikustannuksia ja sähköverkkoon kohdistuvia vaikutuksia, jotka ovat edelleen keskeisiä esteitä kestävämmän liikkuvuuden, kuten sähköajoneuvojen, leviämiselle vähäinfrastruktuurisissa olosuhteissa, kuten eteläisissä maissa ja kehittyvissä maissa. Akkujenvaihtoteknologia ratkaisee akkujen heikkenemisen ja korkeiden kustannusten ongelman sekä omistamisen kokonaiskustannuksissa (TCO) että latausasemien osalta. Pikalataus ei ole kestävää akkujen pidemmän käyttöiän ja palveluntarjoajien tarpeiden kannalta. Teknologiamme mahdollistaa täyden latauksen alle viidessä minuutissa ja sillä on alhaisimmat infrastruktuurikustannukset akkujenvaihtoon ja latausasemiin (yli 10 kertaa tehokkaampi kuin BetterPlacen, Teslan tai NIO:n akkujenvaihtoteknologiat).

Uudet liikkuvuusyritykset kamppailevat takaisinmallinnuksen ja uuden teknologian kustannustehokkaan integroinnin kanssa perinteisen auton suljettuun suunnitteluun. Kaikki perinteisen auton teknologiat ovat lukittuja: samaan tapaan kuin iPhonessa, jos haluat paremman ja suorituskykyisemmän, sinun on ostettava seuraava versio. Pohjimmiltaan sinun on hakkeroitava nykyisiä ajoneuvoja ja investoitava aikaa ja rahaa paljon takaisinmallinnukseen. Lisäämällä integroimatonta laitteistoa olemassa oleviin tuotantoajoneuvoihin, näiden ajoneuvojen sisä- ja ulkodesign vaarantuu. Siksi sovelsimme edistynyttä modulaarisuutta kalustoihimme: EDIT on tuotantoajoneuvo, joka on tulevaisuudenkestävä ja suunniteltu erityisesti modulaariseksi ja aina päivitettäväksi.

Maailmamme on menossa kohti teknokratiaa, halusimmepa sitä tai emme. Maailmaan, jossa se, joka investoi ja omaksuu uudet teknologiat nopeammin, on tulevaisuudessa johtava ja vaikutusvaltainen, kun taas kaikki muut ovat vain seuraajia. Yhteisomistusoikeudeton lähestymistapamme on panos kohti universaalia hajautettua tietoa ja demokratisoitua pääsyä teknologiaan.

José Ramos: Mitä esimerkkejä OM:n toteuttamista projekteista tai tapahtumista on?

Yuki Liu: Olemme B2B-yritys ja olemme palvelleet yrityksiä, tutkimuskeskuksia, akateemisia ja valtion laitoksia useissa maissa vuodesta 2015 lähtien. Useimmat näistä projekteista ovat tiukkojen salassapitosopimusten alaisia, emmekä voi puhua niiden nykyisestä kehitystilasta. Suurin osa asiakkaistamme kehittää alustoillemme verkkoon kytkettyjä auto- ja itseohjautuvia ratkaisuja sekä uusia sähköajoneuvoja tiettyihin sovelluksiin ja maantieteellisille alueille.

Yksi varhainen esimerkki avoimesta ja osallistavasta kehityksestämme on FabCar vuodelta 2014. Se on ensimmäinen alustaamme perustuva ajoneuvo, joka voidaan rakentaa kokonaan FabLabissa. Se edustaa ensimmäistä vaihetta yhteistyössä Hewlett-Packardin, Open Motorsin (entinen OSVehicle) ja viiden FabLabin (Garagem FabLab – SP. Brasil, FabLab San Diego, FabCafe Tokyo, FabLab Manchester ja Vigyam Ashram Intiassa) sekä FabLab Barcelonan kanssa. Tavoitteena on suunnitella konseptiauto FabLab- ja tekijäyhteisöjen tarpeiden ja toiveiden pohjalta.

Mahdollistamme myös paikallisten instituutioiden aktiivisen osallistumisen liikkuvuusratkaisujen yhteiskehittämiseen tietyille alueille, kuten ASLAN, joka on ensimmäinen alustamme teknologiaan perustuva hyötyajoneuvo ja joka esiteltiin ensimmäisen kerran COP22-kokouksessa (Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastokokous) Marrakeshissa marraskuussa 2016. Se on modulaarinen hyötyajoneuvo (100 % sähköinen) – ensimmäinen Marokossa kehitetty sähköajoneuvo, jonka on valmistanut valtionyhtiö, joka hallinnoi maan koko ajoneuvokantaa.2

Vuodesta 2017 lähtien Open Motors on ollut CE100-jäsenenä Emerging Innovators -kategoriassa. Ellen MacArthur Foundationin Circular Economy Innovation Programme valitsi Open Motorsin maailmanlaajuisesti ainutlaatuiseksi, innovatiiviseksi yritykseksi, jonka avulla pyritään poistamaan esteitä kiertotalouden kehitykseltä.

Tähän ohjelmaan kuuluu myös merkittäviä yrityksiä, organisaatioita ja hallituksia, kuten Google, Renault, IKEA, DHL, Lontoon pormestari ja Phoenixin kaupunki.

Samana vuonna Open Motors valittiin edustamaan liikenne- ja infrastruktuurialan innovaatioiden kehitystä G7-maiden liikenneministerien kokouksessa. TABBY EVO -alusta ja itseajava auto EDIT esiteltiin yhtenä parhaista käytännöistä ja ratkaisuista, jotka keskittyvät ympäristön, talouden ja yhteiskunnan kestävyyteen. Molemmat tuotteet esiteltiin G7-liikenneministerien kokouksen aikana G7allery-galleriassa seitsemän jäsenvaltion ministerien, valtuuskuntien ja kansalaisten edessä.

Samalla viikolla, kun Open Motors toimi innovaatio-lähettiläänä G7-liikennetapahtumassa, Open Motors sai myös kutsun osallistua IMPACT Growth Smart Cities -ohjelmaan Madridissa, Espanjassa. IMPACT on startup-yritysten kiihdyttämisohjelma, joka keskittyy ratkaisemaan kaupungistumisen haasteita optimoimalla resurssien kulutusta ja parantamalla palveluja tarjonnan ja kysynnän paremman hallinnan avulla. Open Motors on valittu innovatiiviseksi ratkaisuksi liikenteen hallintaan ja liikkuvuuteen.

Lähdeviitteet

AbilityMade: Avoimien apuvälineiden tuottaminen vammaisille

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. Luvun ovat kirjoittaneet Jose Ramos ja Melissa Fuller.

AbilityMade on Sydneyssä (Australiassa) toimiva yhteiskunnallinen yritys, jonka tehtävänä on auttaa vammaisia ihmisiä saamaan tarvitsemansa apuvälineet. Yrityksen visio alkaa siitä, että australialaisille lapsille tarjotaan mittatilaustyönä valmistettuja 3D-tulostettuja nilkka-jalka-ortooseja (AFO). Yrityksen lähestymistapa on käyttää 3D-skannaus- ja tulostustekniikkaa räätälöityjen AFO-mallien valmistamiseen. He kehittävät 3D-skannauslaitteita ja tuovat ne laajasti saataville internetissä vuonna 2018. Yrityksen perustivat Melissa Fuller ja Johan du Plessis.

Kehitys vuoteen 2017 asti

AbilityMade aloitti toimintansa järjestämällä suunnittelukilpailuja ja projekteja yhteisön makerspace-tiloissa. Tavoitteena oli auttaa vammaisia ihmisiä kehittämällä heille räätälöityjä 3D-tulostettuja laitteita. Tässä alkuvaiheessa AbilityMade-yhteisö työskenteli suoraan vammaisten ihmisten kanssa arvioidakseen heidän tarpeitaan ja tulostaakseen 3D-tulostimella laitteita, jotka tekivät heistä itsenäisempiä. Tämä on ollut kokeiluluonteista, ja AbilityMate-yhteisö on luonut yhdessä useita erilaisia malleja apuvälineitä tarvitseville ihmisille. Nämä mallit on julkaistu verkossa.

Hack-a-Home -projekti

Tuoreempi, edelleen käynnissä oleva yhteistyöhanke pyrkii selvittämään, mitä tapahtuu, kun tuotantovälineet annetaan niiden käyttöön, jotka niitä tarvitsevat, eli voidaanko räätälöityjen apuvälineiden tuotanto siirtää niitä tarvitsevaan yhteisöön. Hankkeessa järjestettiin koulutuksia eri asuinpaikoissa, joissa asuu vammaisia ihmisiä. Vammaiset ja heidän hoitajansa koulutettiin avustavien laitteiden suunnittelun ja tuotannon eri osa-alueille, kuten kehon skannaukseen, 3D-mallinnukseen ja 3D-tulostukseen. Kaiken kaikkiaan tämän projektin vaikutus on ollut vähäinen, koska koordinointi on ollut haastavaa ja tuotanto on tapahtunut vain silloin, kun AbilityMade-valmistajat ovat olleet paikalla. Vaikutus on kuitenkin suuri yksilöille, kun he kokevat voivansa tuottaa avustavia laitteita omien tarpeidensa mukaan.

Magic Shoes -projekti

Vuoden 2016 puolivälissä AbilityMate alkoi saada paljon pyyntöjä aivohalvauspotilaiden perheiltä, jotka näkivät 3D-tulostuksessa ratkaisun haasteisiinsa. Tämän yhteisön jäsenet pyysivät saada kokeilla 3D-tulostusta nilkka-jalka-ortoosien (AFO) valmistuksessa. AFO:t ovat räätälöityjä jalkatukia, joita käytetään lasten ryhdin ja liikkuvuuden tukemiseen sekä korjaavaan terapiaan. Tällä hetkellä AFO-ortoosit määrää ja valmistaa käsin ortoosiasiantuntija. Tutkittuaan, miten AFO-ortoosit valmistetaan tällä hetkellä, he tajusivat, että heidän lähestymistapansa, jossa käytetään 3D-skannausta ja 3D-tulostusta, voisi mahdollisesti luoda miellyttävämmän kokemuksen lapsille ja lyhentää näiden perheiden kokemia toimitus- ja odotusaikoja. Koska tämän toteuttaminen vaatii paljon työtä ja investointeja, AbilityMade sai mukaan kuusi muuta vaikuttavuuteen tähtäävää organisaatiota. Projekti sisältää sääntelyasiat, kliinisen tutkimuksen, johon osallistuu 20–30 lasta, open source 3D-skannerin kehittämisen, kahden ortoosihoitolan perustamisen 3D-tulostettujen AFO-tukien saatavuuden varmistamiseksi sekä open source -paketin julkaisemisen, joka sisältää 3D-skannerin piirustukset ja kliinisen tutkimuksen tulokset. Tämän kokoisen projektin toteuttaminen vaatii huomattavan 600 000 dollarin rahoitusinvestoinnin. Vahvan yhteistyön ja onnistuneen konseptin todentamisen ansiosta AbilityMade on kerännyt 400 000 dollaria joukkorahoituksella ja hyväntekeväisyyslahjoituksilla, mutta tarvitsee vielä 200 000 dollaria projektin loppuun saattamiseksi.

AbilityMade-malli

Tutkittuaan useiden apuvälineiden ja lääkinnällisten laitteiden tuotantoa AbilityMade tuli siihen tulokseen, että sen oli luotava toimiva liiketoimintamalli. Kun se on tehty, samaa mallia voidaan soveltaa muihin räätälöityihin apuvälineisiin ja lääkinnällisiin laitteisiin. AbilityMaden nykyinen painopiste onkin tämän uuden yritysmallin vakiinnuttaminen AFO-laitteiden räätälöinnin ja tuotannon ympärille. Yritys on aloittanut toimintansa ”Magic Shoes”-projektilla ja on nyt ryhtynyt perustamaan kestävää sosiaalista liiketoimintaa.

AbilityMade on voittoa tavoittelematon teknologiayritys, joka on rekisteröity osakeyhtiöksi. Yritys on muuttanut yhtiöjärjestystään yhteiskunnallisen vastuun yrityksen mukaiseksi. Se sallii ja vaatii johtajia toimimaan yrityksen tavoitteiden mukaisesti ja ottamaan huomioon päätöstensä laajemmat vaikutukset. AbilityMade harjoittaa apuvälineiden räätälöintiä ja digitaalista valmistusta. AbilityMaden tuotteet auttavat ortooseja saavuttamaan odotetut kliiniset tulokset ja tarjoamaan potilailleen tehokkaita, huipputeknologisia vaihtoehtoja ja paremman kokemuksen.

Heidän kokemuksensa mukaan vuorovaikutus ortopedien kanssa on ratkaisevan tärkeää 3D-tulostettujen AFO-ortoosien turvallisen toimittamisen kannalta, koska nämä laitteet ovat luonteeltaan korjaavia eivätkä esimerkiksi proteesikäden kaltaisia lisälaitteita. AFO-ortoosit määrätään ja valmistetaan perinteisesti ortopedien toimesta, kun biomekaaniset tarpeet on huolellisesti arvioitu.

Lisäksi monet laitteet, joita terveydenhuollon ammattilaiset yleensä määräävät, ovat käyneet läpi kliinisiä tutkimuksia. Pelkkä open source -mallien arkisto apuvälineille ja lääkinnällisille laitteille ei todellakaan riitä suurelle osalle markkinoista. AbilityMade on oppinut, että sen on luotava malli, joka ottaa huomioon lääkärikunnan ja laitteita määräävät kliinikot. Uudessa mallissa on kolme perusosaa:

Open source -kehonskannauslaitteet;

Räätälöinti- ja valmistuspalvelu (CFS);

Paikallisten 3D-tulostuslaitosten verkosto

Ortoosin räätälöinti

Ensimmäinen este, joka on ylitettävä, on tapa, jolla ortopedit kehittävät AFO-ortooseja. AFO-ortooseissa ortopedit ovat perinteisesti käyttäneet kipsivalua, josta lapset eivät yleensä pidä. Ensimmäinen ratkaistava ongelma on löytää tapa, jolla ortopedit voivat digitalisoida tuotantoprosessin. Kehoskannereita on monenlaisia, mutta ne eivät ole yleistyneet alalla. Hyvät skannerit voivat maksaa 20 000–30 000 dollaria, eivätkä ne välttämättä sovellu vilkkaiden lasten jalkojen skannaamiseen. Siksi AbilityMade kehittää open source -skanneria, jonka kuka tahansa voi valmistaa huomattavasti edullisemmin.

Toiseksi ortopedit eivät ole digitaalisia suunnittelijoita, vaan he työskentelevät käsillään eivätkä yleensä omaa CAD- ja 3D-tulostuksen osaamista ja kokemusta. AbilityMade uskoo, että ortopedien ei ole realistista odottaa tulevan näiden alojen asiantuntijoiksi. AbilityMaden strategia onkin perustaa räätälöinti- ja valmistuspalvelu (CFS). Tätä mallia käytetään tällä hetkellä ortodontisissa ja muissa lääketieteellisissä laitteissa, jotka vaativat korkeaa räätälöintitasoa. CFS olisi AbilityMaden perustama ja ylläpitämä verkkopalvelu. AbilityMade vastaanottaisi ortopedien tilaukset, jotka perustuvat digitoituihin kehon skannauksiin ja ortopedien määräämiin resepteihin. AbilityMade järjestää jalkatuen tulostamisen 3D-tulostuslaitoksessa, joka sijaitsee lähimpänä tilauksen tehnyttä ortopedia. Ennen kuin 3D-tulostuslaitos otetaan mukaan palveluun, AbilityMade varmistaa, että laitoksella on kaikki tarvittavat laadunvalvonta- ja sääntelyvaatimukset.

Kolmanneksi, käyttäjien rahoittamiseksi ja suojelemiseksi tämä malli edellyttää avoimien immateriaalioikeuksien ja suljettujen immateriaalioikeuksien (IP) elementtejä. Avaamalla 3D-skannerin IP:n he vähentävät 3D-tulostuksen esteitä. Se mahdollistaa myös AbilityMaden tavoittaa lapset syrjäisissä yhteisöissä. Heidän on myös pidettävä osa IP:stä suljettuna. AbilityMade on kuullut lääketieteen ammattilaisilta aitoa huolta AFO-laitteiden avoimen lähdekoodin mallien ja 3D-suunnittelun suhteen. Koska AFO-laitteet ovat korjaavia laitteita, on suuri riski, että epäpätevä henkilö suunnittelee ja tulostaa AFO-laitteita jo muutenkin haavoittuvassa asemassa oleville yhteisön jäsenille. AbilityMade on myös keräämässä alkurahoitusta vaikuttavuussijoittajilta. Heille ei ole järkevää avata CAD-mallinnuksessa käytettävää AFO-laitteen räätälöintiin liittyvää IP:tä. Nämä esteet ovat todella haastaneet heidän ajattelunsa avoimesta suunnittelusta ja kosmolokalisoinnista, koska heidän visionsa alkoi kunnianhimoisella tavoitteella pitää kaikki avoimena! Todellisuudessa tämä lähestymistapa voisi olla haitallinen lapsille ja AbilityMaden kyvylle kerätä pääomaa. Liiketoimintamallin kehittyessä he toivovat, että jännitteet kosmolokalisoinnin vision ja ortoosien ja siemenrahoittajien käytännön näkökohtien välillä voidaan ratkaista ja integroida.

Tämän kolmiosaisen mallin perusteella heidän suunnitelmansa on ollut tukea AbilityMade-podien kehittämistä. Podit olisivat paikallisia yksiköitä, jotka voivat tukea useita alueita mallin toteuttamisessa (vähän kuin franchising, mutta open source -periaatteita käyttäen). AbilityMade tarjoaisi palveluna paketin, joka sisältäisi ohjeet täysimittaisen toiminnan perustamiseen, kuten 3D-tulostuksen toteuttamiseen CFS-palveluna, skannerien valmistamiseen ja käyttöön sekä ortoosihoitoloiden päivittämiseen digitaalisiin työnkulkuihin ja avoimen suunnittelun hyödyntämiseen. AbilityMade auttaisi ihmisiä perustamaan omia toimintojaan eri puolilla maailmaa palvelemaan paikallisia alueitaan.

Avoimet kliiniset tutkimukset ja yliopistoyhteistyö

AbilityMade on myös oppinut, että avoimiin malleihin perustuvien lääkinnällisten laitteiden tuotantoon on yhdistettävä kliiniset tutkimukset sekä lääkinnällisten laitteiden mallien ja teknologioiden validointi. Esimerkiksi Australiassa lääkärit/ortopedit eivät yleensä määrää lääkinnällisiä laitteita, joita ei ole validoitu kliinisissä tutkimuksissa. Tämä tarkoittaa, että lääketieteen ammattilaisten näkökulmasta ei ole todellista arvoa pitää satoja open source -malleja, jos niitä ei ole testattu ja validoitu. Lisäksi lääketieteelliset tutkimukset ovat erittäin vaikeita toteuttaa, ja ne ovat kalliita tutkimuskustannusten vuoksi. Heidän mielestään tietyissä tilanteissa on perusteltua soveltaa liberaalimpaa lähestymistapaa. Esimerkiksi AFO-laitteiden osalta on parempi, että lapset käyttävät niitä, kuin että eivät käytä. Muiden, riskialttiimpien laitteiden osalta he katsovat, että kliinisiä tutkimuksia on sovellettava tiukasti.

Siksi haasteena ei ole pelkästään avointen suunnitteluresurssien kehittäminen apuvälineille ja lääkinnällisille laitteille, vaan myös prototyyppien, testien ja kokeilujen toteuttaminen apuvälineille ja lääkinnällisille laitteille yhdessä näiden suunnitteluresurssien kanssa. Tämä edellyttää avoimia tietoja kliinisistä tutkimuksista, joita muut voivat hyödyntää ja joiden pohjalta ihmiset voivat kehittää ja luoda uusia suunnitteluoptimointeja. Pohjimmiltaan on tarpeen luoda yhteinen alusta kliinisten tutkimusten tietojen ja laitteiden validoinnin ympärille. AbilityMade on vasta aloittanut keskustelut yliopistojen kanssa tästä aiheesta.

Arvot ja periaatteet sekä tekijäliikkeen rooli

AbilityMade on ilmaus syvistä henkilökohtaisista yhteyksistä vammaisten ihmisten kokemuksiin ja haasteisiin. Esimerkiksi Johanin isoisä sairasti polion, joka jätti hänelle raajavamman. Vammaisen ihmisen sosiaalinen leima vainosi isoisää koko hänen elämänsä ajan, vaikutti hänen työllistymismahdollisuuksiinsa ja vaikutti kolmeen sukupolveen hänen perheessään. Melissalla on serkku, joka joutui auton alle ja sai selkäydin- ja aivovamman, jonka seurauksena hän menetti kykynsä kävellä ja puhua. Valtion vakuutus, jonka oli tarkoitus kestää koko hänen elämänsä, käytettiin nopeasti loppuun laitteiden lääketieteellisiin kustannuksiin, ja Melissa näki, kuinka serkkunsa perhe joutui jatkuvasti improvisoimaan ratkaistakseen perustavanlaatuisia ongelmia.

Tekijäliike on vaikuttanut suuresti myös AbilityMaden arvoihin ja ajattelutapaan. Ennen tämän matkan aloittamista Melissa kävi 40 makerspace-tilassa, verstaassa ja Fab-laboratoriossa ympäri Yhdysvaltoja. Materiaalisten esineiden valmistamisen valtava vaikutus ja tämän uuden mallin mahdollisuudet ovat olleet myös motivaationa. Tekijäliikkeen tapa yhdistää käyttäjän, suunnittelijan ja kuluttajan ajatukset on ollut merkittävä. Vuonna 2014 Melissa perusti yhteisöllisen makerspace-työpajan Sydneyssä, jossa hän ja Johan tapasivat.

Oikeudenmukaisuus on myös keskeinen käsite. AbilityMade ei halua harjoittaa hyväntekeväisyyttä, vaan luoda oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman järjestelmän. He katsovat, että globaalin suunnitteluyhteisön syntyminen tasoittaa pelikenttää ja luo oikeudenmukaisempia mahdollisuuksia ihmisille saada apuvälineitä ja -laitteita. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa myös apuvälineiden hintaa. Apuvälineiden nykyiset korkeat kustannukset lisäävät vammaisten ihmisten taakkaa entisestään. Globaali, paikalliseen tuotantoon perustuva mallinnus tarjoaa keinon vähentää tätä kustannusrasitetta.

Yleisesti ottaen he kokevat, että neljä sanaa auttavat ilmaisemaan heidän arvoja ja periaatteitaan:

aitous;

läpinäkyvyys / avoimuus;

rohkeus;

oikeudenmukaisuus.

Tiimi, osaaminen ja päätöksenteko

Melissa on taustaltaan muotoilija ja valmistaja, ja Johan on tietotekniikan ja startup-yritysten ammattilainen. Heidän kanssaan työskentelee 4–5 muuta henkilöä. Heidän taustansa ovat teollisuustuotanto, markkinointi ja tuotannonhallinta, CAD-mallinnus ja käyttökokemuksen suunnittelu. Mukana on myös vapaaehtoisia, joilla on yhteyksiä paikallisiin makerspace-tiloihin, sekä joitakin biolääketieteen alan harjoittelijoita. Yleisesti arvostetaan tieteellistä lähestymistapaa, kykyä testata hypoteeseja ja tehdä nopeita prototyyppejä, käyttäjäkeskeistä suunnittelua, yrittäjyystaitoja ja varainhankintaa. Alueita, joilla he saattavat tarvita tukea tulevaisuudessa, ovat lakiasiat, varainhankinta ja rahoitus. Heidän mielestään aineettomat tekijät ovat kuitenkin ratkaisevia. He kokevat, että ihmisillä on oltava henkilökohtainen yhteys alaan, ja he etsivät aina ihmisiä, jotka ymmärtävät, miksi he haluavat olla mukana. Usein taustalla on henkilökohtainen tarina tai yhteys vammaisuuteen.

Työskentelytyyliltään he suosivat hierarkian sijaan yhteisen oppimisen kulttuuria. Päätökset tehdään eri tavoin tilanteesta riippuen. Useimmiten käydään avoin tiimikeskustelu. Kokoukset pidetään viikoittain. Jos on tehtävä kiireellisempiä päätöksiä, päätöksentekoon voi osallistua vähemmän ihmisiä. He käyttävät Loomion työryhmämenetelmää ja varmistavat, että päätöksenteko on läpinäkyvää, dokumentoitua ja mahdollisimman avointa. Yleisesti ottaen he pyrkivät olemaan päätöksenteossaan mahdollisimman orgaanisia, avoimia ja osallistavia. Melissa ja Johan ovat liikkeellepaneva voima, mutta he pyrkivät jakamaan vastuuta mahdollisimman paljon, esimerkiksi kiertämällä rahoitushakemusten ja kilpailuihin osallistumisen esittelyä.

Avoimen suunnittelulogiikan vahvuudet ja heikkoudet sekä tulevaisuus

Yksi suurimmista haasteista, joita he kohtaavat, on avoimen liiketoimintamallin etujen selittäminen. Potentiaaliset vaikuttavuussijoittajat ovat suhtautuneet asiaan hyvin skeptisesti, ja ihmisten on ollut vaikea ymmärtää, miksi he haluaisivat luovuttaa omaa aineetonta omaisuuttaan. Siksi on ollut jatkuva tarve selittää ja valistaa ihmisiä joukkorahoitusmallin eduista. Toisaalta avoimen suunnittelun liiketoimintamallin etuna on se, että se herättää monissa ihmisissä selvästi vastakaikua, koska se liittyy altruistiseen ulottuvuuteen ja sosiaalisen vaikuttavuuden potentiaaliin. Ihmiset ovat olleet hyvin kiinnostuneita mallista ja halunneet auttaa, mikä on helpottanut vahvojen kumppanuuksien luomista. Tämä on myös auttanut houkuttelemaan osaavia ihmisiä, jotka ovat tulleet osaksi tiimiä.

He kokevat, että avoin suunnittelumalli on tärkeä strategia monien haasteiden ratkaisemisessa. He eivät usko, että patentteihin ja tiukkaan immateriaalioikeuksien suojaan perustuvat lähestymistavat tuovat riittävää muutosta. He uskovat, että open source -laitteistojen tulevaisuus on valoisa, jos ihmiset valitsevat avoimen suunnittelun tien. He ovat optimistisia ja uskovat, että muutokset tulevat alhaalta ylöspäin.

He näkevät, että avoimen suunnittelun ja hajautetun valmistuksen kehitysalueella on syntymässä positiivinen kierre. On löydettävä keinoja kierrättää arvoa käyttäjiltä ja lääkäreiltä takaisin suunnittelijoille ja alustan kehittäjille. Myös oppiminen muilta avoimen suunnittelun yrityksiltä on tärkeää, sillä tällaisten mallien todentaminen auttaa luomaan tietoa ja legitimiteettiä. He kokevat, että se on vähän kuin yhteiskunnallista bootstrappingia. Kun tapauksia ei ole paljon, on vaikea tuoda esiin tällaisen mallin etuja ja vielä vaikeampaa saada resursseja ja ihmisiä sen taakse.

Sosiaalisella tasolla he näkevät syntyvän taloudellisen hyvän kierteen. Kun arvokas malli lisätään globaaliin mallien yhteiseen varastoon ja sen edut alkavat virrata paikallisyhteisöön, se vapauttaa ihmisiä ja heidän aikaansa muihin asioihin, ja ihmiset voivat soveltaa vielä enemmän open source -strategioita taloudellisten etujen hyvän kierteen puitteissa. Kun avoimen suunnittelun yritykset pääsevät jaloilleen ja tuottavat tuloksia, ne antavat yhteisöille mahdollisuuden tehdä enemmän. Tähän voi kuulua strategioita kiertotalouden rakentamiseksi tähän malliin. Lopulta ilman globaalia design-yhteisvaurautta paikallinen tuotanto ei ole mahdollista, ja ilman paikallista suunnittelutuotantoa globaali design-yhteisvauraus ei ole mahdollista. Tällaisten positiivisten kierteiden luominen on avainasemassa.

Kaikki tähän mennessä käsitelty edustaa ajattelua ja toimintaa vuoteen 2017 asti.

Kehitys vuodesta 2018 eteenpäin

Viimeisten neljän vuoden aikana AbilityMaden saavutukset eivät ole tulleet ilman monimutkaisia ongelmia, jotka on pitänyt ratkaista: sisukkuus, luovuus ja nöyryys ovat jatkuvasti osoittautuneet välttämättömiksi ominaisuuksiksi yrityskulttuurissamme.

Vuoden 2021 keskeinen teemamme on kasvu kannattavuusrajan saavuttamiseksi. Kannattavuusrajan saavuttamiseksi meidän on vastattava kysyntään lisäämällä tuotantokapasiteettiamme ja julkaisemalla uusia 3D-skannaus- ja tulostusparannuksia. Tavoitteidemme saavuttaminen edellyttää uusia kumppanuuksia ortoottisten laitteiden valmistajien kanssa ja tiivistä yhteistyötä varhaisessa vaiheessa tuotteita käyttöön ottaneiden kanssa.

Ortopedisten apuvälineiden ja proteesien ammattilaiset ovat pieni mutta kasvava ryhmä, johon kuuluu 410 ammattilaista koko maassa. Monet näistä ammattilaisista matkustavat pitkiä matkoja palvellakseen alueellisia/syrjäisiä yhteisöjä Australiassa ja Tyynenmeren saarilla. AbilityMade on toteuttanut useita kokeiluja digitaalisesta etäterveydenhuollon ratkaisusta paikallisten palvelujen tarjoamiseksi syrjäisillä alueilla Australiassa.

Vuosien ajan ortoosi- ja proteesialaa (O&P) on aliarvostettu valtion rahoituselimissä. Kansallisen vammaisvakuutusjärjestelmän käyttöönoton myötä kuluttajilla on nyt valtaa valintojen ja hallinnan suhteen. Vuonna 2017 AbilityMade oli vasta raapaisemassa pintaa ymmärtäessään, miksi vammaiset lapset kohtaavat niin kohtuuttomia esteitä mukavasti istuvien AFO-ortoosien tai ylipäätään AFO-ortoosien saamisessa!

Ihmiset ja kulttuuri (omistus & tiimit)

Suurin osa AbilityMaden työntekijöistä työskentelee Uudessa Etelä-Walesissa, mutta osa tiimistä asuu Uuden Etelä-Walesin maaseudulla tai Etelä-Australiassa tai Victoriassa. Etätyö on tällä hetkellä yleisin yhteistyön muoto AbilityMadessa, koska Sydneyn pääkonttori houkuttelee ihmisiä harvemmin kuin ennen koronapandemiaa. Teknologiamme on levinnyt ympäri Australiaa, ja ortoosit toimivat sekä itä- että länsirannikolla.

AbilityMade-tiimi on kasvanut viidestä jäsenestä 16 jäseneen, ja koko yrityksen painopiste on siirtynyt tutkimus- ja kehitystyöstä sekä varainhankinnasta tiimeihin, jotka keskittyvät sosiaaliseen vaikuttavuuteen, strategisiin kumppanuuksiin, suunnitteluun, insinöörityöhön, tuotantoon sekä ihmisiin ja kulttuuriin.

Aiemmin kokonaan perustajien omistama AbilityMade on parhaillaan ottamassa käyttöön työntekijöiden osakeomistusohjelman.

Vertailu AbilityMaden omistajuudesta, organisaatiosta, hallinnosta ja oikeudellisesta rakenteesta vuosina 2018–2021:

2018huhtikuu 2021Oikeudellinen rakennePty Ltd, erityinen yhtiömuoto, Benefit corporationEdelleen samaOmistusTäysin perustajien omistamaSeitsemän sijoittajaomistajaa: ryhmä koostuu filantroopeista, hyväntekeväisyysjärjestöistä ja varakkaista sijoittajista. Tällä hetkellä ollaan ottamassa käyttöön työntekijän omistusohjelmaa.JohtoryhmäEi oleJohtoryhmä, joka koostuu seitsemästä edustajasta eri liiketoiminta-alueiltaTiimitKoko yritys keskittyy tuotekehitykseen ja varainkeruuseen.Liiketoiminnan kehittäminen Rahoitus Tuote- ja ohjelmistokehitys Henkilöstö ja kulttuuriHenkilöstömäärä516

Viimeisen kahden vuoden aikana AbilityMade on ottanut seitsemän vaikuttavuussijoittajaa osakkaikseen. Ryhmä koostuu filantroopeista, perhesäätiöistä ja hyväntekeväisyysrahastoista.

Tämä antaa meille mahdollisuuden edistää innovaatioita vaikuttavuussijoitusmallin avulla. Aiemmin vaikuttavuussijoituksia ei ollut mukana, mutta viimeisen kahden vuoden aikana rahoituksemme on koostunut seuraavista:

2018, $500K siemenraha: Yksinkertaisen tulevaisuuden osakkuussopimuksen (SAFE Note) käyttö

2019, $1Mil siemenrahaa: Hinnoiteltu osakeanti

2021, Vaikuttavuusvelka työn alla: Keskitymme seuraavan rahoituskierroksen järjestämiseen vaikuttavuusvelkainstrumentin avulla, jonka parametrit ovat samankaltaiset kuin Impact Investment Groupin XCeptionalille vuonna 2019 luomassa BOLD-sopimuksessa.

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Vuonna 2020 sosiaalinen vaikutuksemme kasvoi noin 438 % edellisvuodesta!!! Vuoden loppupuolella asiakkaiden kysyntä palveluillemme ylitti tarjonnan.

Teknologiat, tuotteet ja digitaaliset valmistuspalvelut

Vuonna 2019 tuotteemme ja palvelumme tulivat kaupallisesti saataville kumppaniklinikoille ja edunsaajille. Joululoman aikana vuonna 2020 kehitystiimimme ryhtyi töihin, automatisoi monia prosesseja ja lisäsi tuotantoamme merkittävästi. Covid-19-pandemia aiheutti meille ongelmia toimitusketjussa ja logistiikassa, mutta jälleen kerran AbilityMade-tiimi nousi haasteen yläpuolelle ja teki kaikkensa, jotta saimme kipeästi tarvittavat tuotteemme australialaisten lasten jalkoihin.

Tarjoamme nyt laajan valikoiman digitaalisia palveluita sekä mittatilaustyönä valmistettuja ortooseja. Nämä tuotteet kattavat välittömän skannauksen, anatomisen kohdistuksen, 3D-mallinnuksen, 3D-tulostuksen, personoinnin ja toimituksen. Lopputuote on 3D-tulostettu mittatilaustyönä valmistettu ortoosi, jonka suunnittelusta ja sovittamisesta vastaavat ortopedit, jotka eivät pysty vastaamaan yhteisöjensä tarpeisiin. Asiakkaamme ovat kiireisiä, ylikuormitettuja lääkäreitä, jotka saavat tyydytystä auttamalla ihmisiä. Tarjoamme innovatiivisen, kliinisesti todistetun ja skaalautuvan ratkaisun heidän liiketoimintansa laajentamiseen. Keskitymme luomaan intuitiivisen ja luotettavan kokemuksen.

Tämä teknologioiden kokonaisuus muodostaa AbilityMade-digitaalisen valmistusalustan. Alustamme on verkkopohjainen, mikä mahdollistaa yleisen saatavuuden ja globaalin skaalautuvuuden!

Aiomme myös edistää innovaatioita tällä alalla auttaaksemme loppuasiakkaitamme – lapsia, jotka tarvitsevat AFO-tukijalkoja – ja jatkaa yhteistyötä ortoottisten kumppaneidemme kanssa ratkaisumme markkinan kasvattamiseksi. Melbournessa ja Adelaidessa asuvat ihmiset voivat nyt skannata raajansa iPhonella ja palata kahden viikon kuluttua kokeilemaan AbilityMade-laitetta. Newcastleissa, Wollongongissa ja Parramattassa sijaitsevat klinikat käyttävät nopeaa 3D-skanneriaan säästääkseen aikaa klinikoillaan ja vastatakseen yhteisön tarpeisiin.

Kuinka alusta toimii:

Ortopedi ottaa kontaktittoman 3D-skannauksen muutamassa sekunnissa.

Sitten hän käyttää sovellustamme ladatakseen sen yhdessä reseptin kanssa.

Me teemme 3D-mallinnuksen ja lähetämme heille 3D-esikatselun hyväksyttäväksi.

Laite tulostetaan 3D-tulostimella mikrotehtaassa ja toimitetaan jopa 72 tunnissa.

2018huhtikuu 20213D-skannausFotogrammetrian prototyyppien kehittäminen – 2x kentällä toimivat prototyypit käyttöönotettu – AbilityMade-työnkulku ei ole yhteensopiva muiden skannausratkaisujen kanssa – Varhainen makeathon, jossa rakennettiin fotogrammetrian skannauslaite (Aikaviivekuvaus Sydneyn makerspacessa)AbilityMade-skannerin toimituspalvelumalli – Kuukausivuokra + asennus – Huolto ja tuki – Koulutus kliinikoille – Kliininen profilointi ja suunnittelu Oma skanneri -malli – Kliinikko käyttää omaa skanneria, kuten iPhonea – Kliinikko tekee itse mallinnuksen sisäisen AFO-pinnan osalta – Kliinikko toimittaa AbilityMadelle 3D-tiedoston, ja me hoidamme loputDigitaalinen alustaKehityksessä / Pre-lanseerausTarjoamme nyt pilvipohjaisen ohjelmiston, jota käytetään seuraaviin tarkoituksiin: – AbilityMade-skannerin käyttö – Kuvasarjan valinta – Raajan asennon live-streamaus/esikatselu – Halutun varren kulman luominen automaattisella kantapään asennuksella – Digitaalisen valmistuksen tilaaminen – Esikatselu ja palaute ennen tulostusta – Tilausten tilan seuranta3D-mallinnusSilloinen kapasiteetti – 3D-mallinnus kesti noin > 6 tuntia yksikköä kohti – Yksikkökohtaiset kustannukset eivät olleet kannattavia, ellei automaatioon voitu investoidaNykyinen kapasiteetti – Merkittävien investointien ansiosta 3D-mallinnus vie nyt alle tunnin.3D-tulostetut mittatilaustyönä valmistetut nilkka-jalka-ortoosit (AFO) Tuotevalikoima– Valmistettu vain kliinisten tutkimusten käyttäjille – Vähimmäisominaisuudet – Rekisteröity valmistajaksi Australian terapeuttisten tuotteiden hallintovirastossa (TGA)Räätälöidyt AFO-tuotteet – Vakiomalliset AFO-tuotteet: staattiset, nivelletyt ja SMO (supra malloea orthosis) Suorituskykyiset AFO-tuotteet – Modulaarisuus – Yhteensopiva useiden komponenttien kanssa, kuten hiilikuituisten tukien kanssa Valinnaiset räätälöidyt AFO-ominaisuudet – Trimlines – Vapaat tilat – Joustava jalkalevy – Kaaret – Kantapääkorotus – Materiaalin määrän vähentäminen – Muuttuva paksuus – Henkilökohtainen räätälöinti – Erilaiset kotelomallit niveljärjestelmille3D-tulostinverkosto & -teknologiaLisäaineprosessi: Selektiivinen lasersintraus (SLS) Materiaali: PA 12 (valkoinen nailon) Tulostuspalvelun sijainti: Sydneyn mikrotehdas Materiaalikustannukset: 2,2 $/cm3Lisäaineprosessi: Machine Jet Fusion (MJP) Materiaali: PA 11 (harmaa nailon) Tulostuspalvelun sijainti: Melbourne (mikrotehdas) Materiaalikustannukset: 1,54 $/cm3Viimeistely, koristelu, toimitusViimeistely ja koristeluprosessi: Sopivaa ratkaisua viimeistelyyn ja koristeluun ei ole löytynyt. Viimeistelymikrotehdas: Vain sisäiset testit. Toimitus: Toimitusaika vähintään 48 tuntia ja enintään 18 päivää.Viimeistely- ja koristeluprosessi: Poistettu prosessi – Hydrografinen kastelu Nykyinen prosessi – Korkealaatuinen ruiskumaalaus, useita värivaihtoehtoja ja 3D-tulostettu kohokuviointi– Traumatisoituneiden potilaiden ortoottinen hoito 1. AFO-hoidon saatavuuden parantaminen -projekti – Projekti, jonka tarkoituksena on tukea NDIS-järjestelmän kautta AFO-hoitoa varten rahoitusta saamattomia, heikommassa asemassa olevia lapsiryhmiä 2. Paikallinen ortoottinen hoito -projekti – Tämä projekti on strategisesti erittäin merkittävä, koska se luo perustan palvelujen tarjoamiselle muille Australian osille (ja lopulta muillekin maailman osille), joille emme ole tähän mennessä voineet tarjota palveluja – Innovaatiot telehoidon sovelluksissa terveydenhuollon ammattilaisille, joilla telehoitoa ei ole vielä laajasti otettu käyttöön.

Immateriaalioikeudet ja avoin design

Meillä on nyt käytössä seuraavat IP-protokollat:

Tavaramerkin rekisteröinti

Neljännesvuosittainen patenttivalvontapalvelu – estää yrityksiä patentoimasta malleja, jotka ovat jo olemassa työprosessissamme tai avoimen lähdekoodin mallipankissa.

Salassapitosopimukset ja luottamuksellisuutta koskevat vakiomenettelyt – taika piilee 3D-mallinnuksessamme! Olemme luoneet malleja ja CAD-automaatioprosesseja, joita pidämme liikesalaisuuksina. Ortopediset apuvälineiden valmistajat eivät ole CAD-mallintajia, eikä suurin osa heistä halua olla CAD-mallintajia. Vaikka he investoisivat CAD-ohjelmistoihin ja -taitoihin, he eivät pysty mallintamaan skaalautuvalla tavalla. Digitaaliset työnkulut mahdollistavat CAD-mallien automatisoinnin, mikä lisää kapasiteettiamme ja laadun toistettavuutta.

Kuten jo vuonna 2017, olemme havainneet, että on haastavaa arvioida laitteistomme ja ohjelmistojemme avoimen lähdekoodin potentiaalisia yhteiskunnallisia vaikutuksia ja liiketoiminnallisia etuja. Vuodesta 2018 lähtien olemme harkinneet avoimen lähdekoodin käyttöä kaikissa tuotteissamme jo kehityksen alkuvaiheessa. AFO-tuotesarjalle avoimen lähdekoodin strategia ei ole taloudellisesti järkevää. Tähän on kaksi pääasiallista syytä:

AFO:t ovat säänneltyjä lääkinnällisiä laitteita, joiden käyttö edellyttää sertifioidun lääkärin valvontaa.

3D-tulostimet, joilla AFO:t voidaan valmistaa hyväksyttävällä laatu- ja turvallisuustasolla, maksavat yli 600 000 dollaria eivätkä ole laajalti saatavilla.

Vaikka AFO-malliemme avoimen lähdekoodin julkaiseminen ei ole eettisesti tai taloudellisesti järkevää, olemme silti sitoutuneet julkaisemaan skannauslaitteidemme mallit open sourcena. Skannerin ympärille muodostuvan yhteisön perustaminen on strategisesti järkevää, sillä mitä enemmän skannereita ortopedien käytettävissä on, sitä useammat lapset pääsevät palvelujen piiriin ja sitä harvemmille tehdään kivulias kipsivalu. Pidämme skannerimme avoimen lähdekoodin julkaisemista myös keinona vähentää tuotekehitys- ja myyntikustannuksia, lyhentää markkinoille saattamisen aikaa ja kehittää yhteisöä, jolla on tietoa, kokemusta ja resursseja auttaa meitä ratkaisemaan tämän merkittävän globaalin ongelman. Tämä avoimen lähdekoodin aloite toteutetaan, kun AbilityMadella on riittävät resurssit hallinnoida projektia. Ennen kuin voimme laillisesti, eettisesti ja turvallisesti tarjota vammaisille ihmisille mahdollisuuksia, jotka ovat perinteisesti olleet vain voittoa tavoittelevien lääketieteellisten teknologiayritysten varassa, on suoritettava uusi sääntelytarkastus. Toivottavasti voimme yhdessä demokratisoida skannaustekniikan suunnittelun ja valmistuksen, joka on syntynyt tarpeesta ja jota monet AbilityMade-verkoston jäsenet ovat aktivoineet. AbilityMaden skanneri on omaisuus, jonka uskomme kuuluvan yhteisvaurauteen.

Sensorica

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. Luvun on kirjoittanut Michel Bauwens ja Vasilis Niaros.

Sensorica [1] on avoin yhteistyöverkosto, joka on sitoutunut suunnittelemaan ja ottamaan käyttöön antureita ja aistimisen järjestelmiä hyödyntäen avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja laitteistoratkaisuja. Se perustettiin virallisesti helmikuussa 2011 Montrealissa, Kanadassa, ja sen visiona on auttaa yhteisöjä optimoimaan vuorovaikutuksensa fyysisen ympäristön kanssa ja toteuttamaan täysi inhimillinen potentiaalinsa [2]. Vuoteen 2015 asti Sensorica keskitti suurimman osan energiastaan omien tuotteidensa ja palveluidensa kehittämiseen sekä infrastruktuurin kehittämiseen hajautetun toimintansa tukemiseksi. Vuoden 2015 lopussa Sensorica ryhtyi kehittämään avoimen lähdekoodin anturiverkostoa raskaalle teollisuudelle. Tämän Sensor Network -nimisen projektin kautta Sensorican työntekijät huomasivat, että avoimet verkostot voivat toimia synergiassa perinteisten instituutioiden kanssa tavalla, joka hyödyttää molempia osapuolia sekä koko yhteiskuntaa. [3]

Sensorica on osittain yhteisvaurausperustainen yhteisö ja osittain markkinasuuntautunut kokonaisuus. Yhtäältä yksilöt ja organisaatiot jakavat resurssejaan hankkeiden käynnistämiseksi, mikä perustuu ensisijaisesti sisäisiin motivaatioihin eikä taloudellisiin palkkioihin. Toisaalta Sensorican kehittämiä innovatiivisia ratkaisuja voidaan vaihtaa markkinoilla tulojen tuottamiseksi. Se on pohjimmiltaan epävirallinen rakenne, joka on juridisesti rekisteröimätön yhdistys, [4] johon kaikki jäsenet (eli jäsenhenkilöt ja -organisaatiot) ovat liittyneet. [5] Voittoa tavoittelematon organisaatio toimii verkon kaikkien varojen ja velkojen hallinnoijana [6] yhteisomistuksessa, joka perustuu ”non-dominium”-sopimukseen. [7] ”Non-dominium” [8] heijastaa sitä tosiasiaa, että millään maalla tai maaryhmällä ei ole hallitsevaa valtaa kyseisen alueen ja resurssien suhteen.

Markkinasuuntautuneiden toimintojen osalta Sensorica käyttää riippumattomia vaihtoyrityksiä epävirallisen verkoston ja markkinoiden välisenä rajapintana. [9] Vaihtoyritykset ovat neutraaleja tahoja, jotka toimivat verkoston yhdessä kehittämiä tuotteita markkinoilla. Tätä tarkoitusta varten vaihtoyritykset hoitavat kaikki asiaankuuluvat toiminnot, kuten markkinoinnin, myynnin ja logistiikan, ja kantavat tuotteista oikeudellisen vastuun. Niiden toiminta on täysin läpinäkyvää yhteisölle, ja ne toimivat luottamuksella, että ne palvelevat verkoston etuja kokonaisuudessaan. Vaihtoyhtiöt ovat Sensorica-brändin yksinoikeudellisia edustajia markkinoilla ja vastaavat tuotteiden laadun ja eettisten standardien varmistamisesta. [10] Tätä kirjoitettaessa Sensorica toimii kahden vaihtoyhtiön kanssa, [11] joista toinen liittyy prototyyppien ja digitaalisten valmistuspalveluiden tarjoamiseen [12] ja toinen lohkoketjupalveluihin. [13]

Organisaationa Sensorica on saanut inspiraationsa open source -suunnittelusta ja yhteisvaurausperustaisesta vertaistuotannosta. Se on täysin hajautettu, ja siinä on hajautetut päätöksentekoprosessit ja alhaalta ylöspäin suuntautuva resurssien allokointi. Sen rakenne on monikerroksinen ja monikeskinen, ja se on suunniteltu helpottamaan arvon yhteisluontia ja vaihtoa. Se on dynaaminen rakenne, joka sopeutuu hyvin jatkuvasti muuttuvaan sisäiseen ja ulkoiseen ympäristöön. Osallistuminen Sensoricaan on avointa, ja sen kynnys on erittäin matala. Se mahdollistaa yksilöllisen toiminnan avoimen tiedon ja läpinäkyvien prosessien kautta.

Sensorica määrittelee itsensä uudentyyppiseksi organisaatioksi, joka on sovitettu P2P-organisaatioon; laajenevaksi avoimeksi yritykseksi tai, kuten sitä kutsutaan, avoimeksi arvoverkostoksi (OVN). [14] OVN on yleinen organisaatio- ja liiketoimintamalli, joka sopii hyvin yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon parantamiseen ja tukemiseen. Se voi olla monenlaisia muotoja ja sitä voidaan mukauttaa kunkin kontekstin mukaan. [15] OVN:t antavat yksilöille ja organisaatioille mahdollisuuden luoda yhteistä arvoa avoimessa ympäristössä ja samalla pitää kirjaa erilaisista panoksista yhteisessä kirjanpitojärjestelmässä. Kaikki varat ovat verkoston yhteisessä omistuksessa ja yhdessä luotu arvo jaetaan tasapuolisesti verkoston sisällä ja sen ulkopuolella.

Sen taloudellinen dynamiikka perustuu tasapuoliseen ja laajamittaiseen koordinointiin, yhteistyöhön ja yhteistoimintaan. Se perustuu jaettujen resurssien massaräätälöintiin, toisin kuin massatuotanto. Se nojaa siis laajuuden taloudellisuuteen eikä mittakaavaetuihin tuoton kasvattamiseksi, joka jaetaan osallistujien kesken suhteessa heidän panokseensa.

OVN-mallin tavoitteena on ollut luoda eettinen rakenne, joka hyödyntää avoimen yhteistyön ja jakamisen joustavuutta ja samalla vastaa open source -hankkeiden hallintoon ja kestävyyteen liittyviin haasteisiin. OVN-malli tarjoaa ratkaisuja avoimen lähdekoodin ohjelmisto- ja laitteistohankkeille, jotta ne voivat tehokkaasti kerätä, hallinnoida ja jakaa taloudellisia palkkioita avustajille, käsitellä luottamukseen liittyviä kysymyksiä, säilyttää ja suojata virallisen oikeudellisen rakenteen ja brändin sekä laatia ja toteuttaa liiketoimintastrategian.

OVN koostuu erillisistä liiketoimintayksiköistä (avoimista yrityksistä), joilla on tarvittava joustavuus oikeudellisissa ja omistussuhteissa ja jotka voivat suorittaa kaikki perinteiset liiketoimintatoiminnot, mukaan lukien tutkimus ja kehitys, koordinointi, tuotanto, jakelu, markkinointi, myynti, voittojen jakaminen, oikeudellinen vastuu jne. Samalla OVN hyödyntää vertaistuotannon ja massayhteistyön tuottavaa dynamiikkaa, jota on havaittu lukuisissa open source -projekteissa, joissa merkittävä osa tuotetusta arvosta syntyy useista pienistä panoksista. Tällä tavoin avoimuuden ja monimuotoisuuden kautta luodaan ainutlaatuinen innovaatiopotentiaali, jota linkitetyt liiketoimintayksiköt hyödyntävät tullakseen elinkelpoisiksi ja kilpailukykyisiksi markkinoilla.

OVN:lle on ominaista kolme perusperiaatetta, jotka ohjaavat verkoston sisäisiä ja ulkoisia suhteita: avoin jäsenyys, läpinäkyvyys ja monipuoliset panokset. Nämä periaatteet esitetään lyhyesti alla: [16]

Avoin jäsenyys. OVN-verkostossa kaikki jäsenet voivat milloin tahansa liittyä verkostoon tai erota siitä sekä perustaa, liittyä tai hankkia avoimen yrityksen. OVN-verkosto voi koostua yksityishenkilöistä tai organisaatioista, mukaan lukien voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, valtion laitokset, avoimet yritykset tai jopa muut avoimen arvon verkostot.

Läpinäkyvyys ja avoin pääsy. Läpinäkyvyys mahdollistaa open source -yhteisöjen pääsyn OVN:n tietoihin, osaamiseen ja prosesseihin. Tiettyjä rajoituksia voi kuitenkin olla voimassa resurssien luonteen ja avustajien asiantuntemuksen mukaan (esim. vaaralliset kemikaalit voivat olla rajoitettuja kemisteille jne).

Erilaiset panokset. Panoksena pidetään mitä tahansa aineellista tai aineetonta panosta, mukaan lukien tuote tai palvelu, idea tai prototyyppi, tehtäviin tai projekteihin käytetty aika, toimintaan tarjottu fyysinen tila, data tai informaatio, mutta myös taloudelliset investoinnit, sosiaaliset verkostot, valmistus- ja jakelukanavat sekä kaikenlaiset palvelut tai oikeudet, kuten vastuun hankkiminen, vakuutus, sertifiointi tai arviointi. Toisin sanoen, mikä tahansa käyttöarvoon vaikuttava ponnistus on panos. Tämä laaja panosten kirjo, joka kattaa kaikki OVN:n tuotannon, rahoituksen ja hallinnon tasot, arvioidaan ja palkitaan samoin ehdoin.

Sensorica OVN perustuu teknologiseen ja sosiaaliseen infrastruktuuriin, jonka tarkoituksena on vahvistaa hajautettua itseorganisoitumista ja tehdä verkostosta luova ja tuottava. Tämä infrastruktuuri koostuu kolmesta toisiinsa liittyvästä pääjärjestelmästä: [17]

Arvokirjanpitojärjestelmä (VAS), joka tallentaa ja arvioi jokaisen jäsenen panoksen ja laskee tuotokset suhteessa kunkin panokseen;

Mainejärjestelmä, [18] joka määrittää käyttäytymisen yhteisön sisällä ja jakaa ansioita kollektiivisen edun mukaisesti; ja

Roolijärjestelmä, [19] joka jakaa eri toimintojen järjestelyn ja keskinäiset suhteet toimijoiden kesken heidän taitojensa ja kiinnostuksensa perusteella.

Nämä järjestelmät mahdollistavat OVN:n seurata ja arvioida panoksia sekä jakaa tuotot uudelleen. Sensorica VAS on panosperusteinen palkitsemismekanismi, joka jakaa tuotot oikeudenmukaisesti suhteessa kunkin panokseen liittyviin projekteihin. VAS:n tuottamat aggregoidut tiedot syötetään kahteen muuhun järjestelmään, jotka puolestaan tukevat VAS:ää. Seuraavissa kappaleissa esittelemme Sensorica VAS:n tarkemmin.

Sensorica tarjoaa alustan, jossa ihmiset voivat jakaa resursseja ja luoda yhteistä arvoa. Tulot syntyvät joko markkinasuuntautuneiden yksiköiden kautta, jotka rakentavat yhteistä arvoa tuotteiden ja palveluiden vaihtamiseksi, tai projektikohtaisten avustusten kautta. Tämän seurauksena prosessissa hyödynnetään laajaa kirjoa erilaisia panoksia, mukaan lukien aineelliset panokset (esim. resurssit, työkalut, kulutustarvikkeet jne.), aineettomat panokset (esim. aika, työpanos jne.) tai pääoma (esim. tilat, laitteet, infrastruktuuri jne.). Jotta tuotokset voidaan jakaa oikeudenmukaisesti panostetun arvon mukaisesti, tarvitaan VAS-järjestelmä, joka tallentaa eri projektien erilaiset panokset. [20]

VAS on panosperusteinen palkitsemisjärjestelmä, joka kannustaa vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön pitämällä pysyvää määrällistä ja laadullista kirjanpitoa kaikista panoksista. Kirjattuja panoksia arvioidaan mittarijärjestelmän sekä jäsenten osallistuvien arviointien perusteella. [21] VAS integroi kahden edellä mainitun järjestelmän, eli maine- ja roolijärjestelmän, toiminnot: se pitää pysyvää kirjaa siitä, kuka tekee mitä (rooli), kuinka hyvin (maine) ja kuinka paljon (arvo) tietyssä projektissa.

Arvon eri ulottuvuudet tehdään vertailukelpoisiksi käyttämällä arvolaskenta-järjestelmää, joka osoittaa jokaiselle osallistujalle prosenttiosuuden kokonaistuloista ”juoksevan oman pääoman” [22] muodossa. Jokaisen tietyn projektin osallistujan juokseva oma pääoma esitetään visuaalisesti ympyräkaavion muodossa, joka kuvaa sen osuutta projektin potentiaalisista tuloista.

Toisin sanoen, jos vaihtoarvo syntyy markkinoilla, VAS ohjaa tulojen uudelleenjakoa kontribuuttoreille.

Lisäksi, koska OVN on dynaaminen rakenne, tietyt kontribuutiotyypit liittyvät samanaikaisesti uusien resurssien luomiseen. [23] Esimerkiksi yhteen projektiin tuotettu design tai prototyyppi on resurssi, jota voidaan käyttää eri yhteydessä. Jotta resurssien yhteentoimivuus eri yhteyksissä (esim. eri projekteissa) olisi helpompaa, VAS-järjestelmää täydentää Network Resource Planning (NRP) -järjestelmä, joka yhdistää resurssit tiettyyn arvovirtaan. Yrityksen resurssisuunnitteluohjelmiston (ERP) toimintaan verrattuna NRP kerää, tallentaa ja tulkitsee verkoston kaikentyyppisistä toiminnoista saatavia tietoja ja liittää ne tiettyihin resursseihin, jotta resurssitasolla tuotettua arvoa voidaan seurata.

NRP integroi VAS:n toiminnon Sensoricaan sallimalla resurssien uudelleenkäytön eri yhteyksissä, mikä mahdollistaa eksponentiaaliset verkostovaikutukset. Erityisesti digitaalisten yhteisten, kuten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen, avoimen tiedon ja avoimen suunnittelun tapauksessa, niihin liittyvien resurssien jatkokäyttö lisää verkoston kokonaiskäyttöarvoa entisestään. Samalla NRP-VAS [24] tukee OVN:n laajentumista antamalla osuuden ulkoisista lähteistä tuotetuille resursseille ja integroimalla ne verkostoon. [25] Esimerkiksi Sensoricaan kuulumattoman henkilön kehittämää avoimen lähdekoodin ohjelmistoa voidaan käyttää Sensorican projektissa lopputuotteen kokoamiseen, joka sitten vaihdetaan markkinoilla. NRP-VAS-järjestelmän kautta ulkoiselle kehittäjälle annetaan prosenttiosuus projektin juoksevasta pääomasta, ja tulot jaetaan hänelle. Tällä tavalla OVN voi luoda siltoja muihin luoviin yhteisöihin molempia osapuolia hyödyttävillä ehdoilla.

NRP-VAS:n päätavoitteena on erottaa erilaiset tulonmuodostuksen muodot, joko markkinoiden tai apurahojen kautta, todellisesta tulojen jakamisesta. Näin se onnistuu tehokkaasti välttämään välistävetokäyttäytymisen, ei vain ulkoisten voimien, vaan myös etuoikeutettujen sisäisten toimijoiden, jotka yrittävät hyödyntää yhteistä arvoa henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi. Järjestelmä mahdollistaa eri panosten laadun tunnistamisen ja arvioinnin yhdistämällä itsekirjaamisen ja vertaisarvioinnin. Sosiaalinen sopimus on, että kaikki ulkoiset tulot palautetaan kaikille kontribuuttoreille, ei vain niille, jotka ovat suoraan yhteydessä markkinoihin tai hallituksen kumppaneihin.

NRP-VAS-infrastruktuuri tukee palkkioiden jakamista kirjattujen taloudellisten toimien perusteella. OVN-malli sijaitsee NRP-VAS-infrastruktuurin päällä, joka seuraa taloudellista toimintaa verkoston sisällä ja ulkopuolella reaaliaikaisesti ja läpinäkyvällä tavalla. [26] Lisäksi otetaan huomioon taloudellisten panosten ja käyttäytymisen laadulliset ominaisuudet, jotka perustuvat yhteisön käsitykseen panostajan maineesta eri ulottuvuuksilla. Kaikki tämä on integroitu tekniseen ja sosiaaliseen infrastruktuuriin, joka toisaalta jakaa edut uudelleen osallistujille ja toisaalta vahvistaa tiettyä tilannetta, joka edustaa heidän keskuudessaan yleistä oikeudenmukaisuuden tunnetta. Tämän pohjalta voidaan lisätä ylimääräisiä kerroksia, jotka liittyvät erilaisiin käsityksiin etiikasta, kestävyydestä tai muista subjektiivisista arvojärjestelmistä. [27]

Koska palkkioiden jakaminen perustuu kuitenkin aiempaan taloudelliseen toimintaan, kertyneet tiedot muodostavat julkisen sosioekonomisen profiilin, joka liittyy tiettyyn henkilöön tai organisaatioon. Tällainen tieto voi potentiaalisesti antaa merkittävän määrän valtaa, jos se otetaan haltuun ja hallitaan keskitetysti. Tästä syystä Sensorica tutkii NRP-VAS-infrastruktuurin käyttöönottoa lohkoketjussa läpinäkyvyyden ja turvallisuuden maksimoimiseksi. [28]

*Huom: Tämä case on alunperin julkaistu tekstissä: Bauwens, M., & Niaros, V. (2017). Value in the commons economy: Developments in open and contributory value accounting. Heinrich Boll Stiftung, P2P Foundation.

Lähdeviitteet

L'Atelier Paysan: Maanviljelijät omien työkalujen rakentajina

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. Luvun on kirjoittanut Chris Giotitsas.

L’Atelier Paysan tarkoittaa kirjaimellisesti ”talonpoikien työpajaa”. Se syntyi vuonna 2009 alaryhmänä Rhône-Alpesissa (Kaakkois-Ranskassa) sijaitsevan luomuviljelyn kehittämistä ja edistämistä ajavan ADAbio-yhdistyksen sisällä. Kaikki alkoi, kun projektin perustajat Joséph, kokenut luomuviljelijä ja ADAbion jäsen, ja Fabrice, poliittisesti hyvin valveutunut puuseppä, ymmärsivät, että viljelijät voisivat aidosti hyötyä toistensa työkalujen rakentamiskokemuksesta ja luovuudesta. Niinpä he standardoivat, dokumentoivat ja levittivät kolme keskeistä konetta, jotka Joséph oli kehittänyt yhdessä muiden viljelijöiden kanssa ja joita käytettiin pysyvissä istutusalustoissa (yksi luomuviljelyn perusmenetelmistä). Verkoston viljelijät ottivat tämän työn hyvin vastaan, joten alueen tiloilta kertyi lisää työkalujen rakentamista koskevaa tietoa seuraavien kolmen vuoden aikana. Yhteensä kuusitoista viljelijöiden rakentamaa työkalua standardoitiin. Niiden mallit painettiin sitten kattavaan oppaaseen, joka sisälsi piirustuksia ja kuvia, jotta useammat viljelijät voisivat rakentaa niitä omalla tilallaan.

Samaan aikaan vuonna 2011 järjestettiin ensimmäinen työpaja. AP:n valmistamat työkalut on valmistettu lähes kokonaan metallista. Kymmenen maanviljelijää osallistui työpajaan oppiakseen metallin työstämistä (lähinnä leikkaamista, poraamista ja hitsaamista) ja samalla yrittääkseen koota joitakin edellä mainituista työkaluista. Työpaja oli varsin menestyksekäs, sillä maanviljelijät valmistivat viikon loppuun mennessä kahdeksan työkalua. Tässä vaiheessa nämä maanviljelijät perustivat yhdessä Joséphin ja Fabricen kanssa ADAbio Autoconstructionin, joka oli pohjimmiltaan ADAbion haara, joka edisti maanviljelijöiden koneiden rakentamista itse. Samaan aikaan he onnistuivat ensin hyödyntämään erilaisia ​​Ranskan valtion rahoittamia harjoitteluohjelmia ja myöhemmin alueellisten valtion varojen kautta palkkaamaan erityistaitoja omaavia ihmisiä auttamaan pyrkimyksissään, kuten esimerkiksi insinöörejä ja poliittisen taloustieteen tutkinnon suorittaneita.

Sen jälkeen alkoi työpajojen ensimmäinen kausi, jossa maanviljelijät oppivat metallityöt ja rakensivat kolme ensimmäistä konetta. Aluksi tämä toiminta oli yksinomaan heidän alueellaan, mutta myöhemmin se laajeni muille alueille.

Samalla kun heidän työpajansa alkoivat houkutella yhä enemmän maanviljelijöitä kaikkialta Ranskasta, ryhmä alkoi kehittää yhdessä maanviljelijöiden kanssa lisää työkaluja, jotka eivät rajoittuneet luomuviljelyyn, vaan kattoivat kaikenlaisia ​​pienimuotoisia viljelymuotoja. He työskentelivät esimerkiksi viinin- ja hedelmäntuottajien, karjankasvattajien ja hevosvoimaa käyttävien maanviljelijöiden kanssa. Toimintansa laajentuessa merkittävästi kävi ilmeiseksi, ettei ADAbio enää pystynyt helpottamaan tätä työtä, joten vuonna 2014 perustettiin L’Atelier Paysan (jäljempänä AP). Oikeushenkilönä AP on osuuskunta, jonka sidosryhmiä ovat yksityishenkilöt (pääasiassa maanviljelijät) ja ryhmät (muut maatalous- ja solidaarisuusjärjestöt), jotka kuuluvat AP:n laajempaan verkostoon. AP:n toiminnan tukikohta on Rhône-Alpesin alueella, ja yksi ensimmäisistä projektissa työskennelleistä insinööreistä on perustanut sivuliikkeen Bretagnen alueelle (Luoteis-Ranskassa).

Organisaatiomuoto

Kuten jo mainittiin, AP:n ideoi alun perin Joséph Templierin ja Fabrice Clercin johtama maanviljelijäryhmä. Heidän toimintansa vakiintui ADAbion, luomuviljely-yhdistyksen, kautta, johon he kaikki kuuluivat, muodostaen ADAbio Autoconstructionin. ADAbion sisällä he onnistuivat hankkimaan rahoitusta palkatuille harjoittelijoille ja myöhemmin alueellista rahoitusta insinöörin ja kehitysvastaavan palkkaamiseen aluksi. Tämä mahdollisti heidän toimintansa ja mukana olevien maanviljelijöiden määrän laajentamisen. Vuosien varrella kävi ilmeiseksi, että ADAbio ei enää pystynyt edistämään tätä toimintaa, joten päätettiin perustaa voittoa tavoittelematon osuuskunta, jonka nimeksi annettiin L’Atelier Paysan. Organisaation rakennetta voitaisiin havainnollistaa käänteisenä pyramidina, jossa osuuskunta on ylhäällä, ydinryhmä keskellä ja toimintasuunnitelmien toteuttamisesta vastaava johtoryhmä alhaalla.

Hankkeeseen suoraan osallistuneet toimijat kutsuttiin osuuskunnan osakkaiksi, jotta he voisivat osallistua päätöksentekoprosessiin. Näihin toimijoihin, jotka pohjimmiltaan muodostavat AP-verkoston, kuuluu erilaisia ​​aktiiviviljelijöitä, maatalousyhdistyksiä, solidaarisuusyhdistyksiä, viljelijöitä avustavia ryhmiä ja yksityishenkilöitä, jotka osallistuvat aktiivisesti AP:n toimintaan. Ranskan lainsäädännön mukaan nykyisen muodon osakkaiden enimmäismäärä on 100. Tämän määrän ylittyessä oikeushenkilön on muututtava julkiseksi osakeyhtiöksi. Tätä ei pidetä toivottavana tällaisten yhtiöiden määrätyn rakenteen vuoksi, joten mahdolliset osakkaat valitaan huolellisesti. Ryhmiä suositaan yleensä yksityishenkilöihin verrattuna, koska tällä tavoin yksi osuus voi edustaa useampaa ihmistä. Osakkaat kokoontuvat fyysisesti vähintään kerran vuodessa. Heidän vuosikokouksessaan keskustellaan edellisen vuoden saavutuksista, seuraavan vuoden suunnitelmista, äänestetään uusien osakkaiden hyväksymisestä sekä järjestetään erilaisia ​​aktiviteetteja ja promootiotapahtumia.

Lisäksi AP:n ydinryhmä kokoontuu puhelimitse kerran kuukaudessa keskustelemaan ajankohtaisista asioista, koska osakkaat ovat levinneet ympäri Ranskaa. Tämä ryhmä koostuu osakkaista, mutta usein myös muita, kuten henkilöitä, joilla on erityisosaamista tai näkemystä eri aiheista, kutsutaan osallistumaan. Nämä henkilöt voivat päätyä osakasryhmään, jos heidän panostaan ​​pidetään arvokkaana. Esimerkiksi maanviljelijä, jolla oli aiempaa kokemusta patenttiasianajajana, kutsuttiin vuonna 2015 neuvonantajaksi mahdolliseen loukkaustapaukseen. Hänestä tuli myöhemmin myös osakas. Vastaavasti AP:n verkkosivustolla työskentelevästä maanviljelijästä/verkkokehittäjästä tuli myös osakas.

Osuuskunnalla on tällä hetkellä kymmenen kokopäiväistä työntekijää ja kolme vapaaehtoista (palkattua), joiden tehtävänä on hoitaa erilaisia ​​keskeisiä toimintoja. Vaikka useimmilla ei ole maatalousalan taustaa, heidän kanssaan tehtyjen haastattelujen perusteella kävi ilmi, että he kaikki näyttävät jakavan AP:n vision. Joséphin ja Fabricen lisäksi, jotka toimivat osuuskunnan toimitusjohtajina, on kolme insinööriä, arkkitehti, web-kehittäjä ja viisi muuta henkilöä, jotka vastaavat hallinnosta, kehityksestä ja levittämisestä. Useista näistä työntekijöistä on vuosien varrella tullut osuuskunnan osakkaita.

Osuuskunnan toimintaryhmän kokoa pidetään ihanteellisena osuuskunnan päättämien toimintojen määrän helpottamiseksi. Jos laajentumisen tarve ilmenee, ryhmä on haluton lisäämään toimintansa kokoa ja monimutkaisuutta. Sen sijaan he ehdottavat useampien samankaltaisten ryhmien perustamista, jotka muodostaisivat yhteistyön ja solidaarisuuden verkoston.

Talousmalli

AP-osuuskunta on luonteeltaan voittoa tavoittelematon. Sen osakkaat eivät saa osinkoja, eikä osuuksia sijoiteta uudelleen. Osuuskunnan vuosittainen positiivinen saldo menee jakamattomaan rahastoon, jolla rahoitetaan sen toimintaa. Osuuden hankkiminen antaa osakkaalle mahdollisuuden vaikuttaa AP-verkoston päätöksentekoon. Lunasttamalla sen osakas joko saa takaisin alkuperäisen sijoitetun arvon tai vähennettynä, jos tappioita on syntynyt. AP ei myy palveluitaan yksityishenkilöille tai muille yrityksille. Siksi AP on kehittänyt monipuolisen tukimallin toimintansa rahoittamiseksi.

Aluksi työpajat toimivat pääasiassa perustajaviljelijöiden tuella ja maaseudun kehittämiseen tarkoitetuilla alueellisilla varoilla, mutta ajan myötä niistä tuli organisaatiolle tärkeä tulonlähde. Työpajoihin osallistuvien viljelijöiden lahjoitukset muodostavat suuren osan budjetista. Näillä lahjoituksilla rahoitetaan uuden teknologian kehittämistä, AP:n laitteiden huoltoa ja tuetaan niiden viljelijöiden osallistumista, jotka eivät pysty osallistumaan. Hyödyntämällä erityistä ammatillisen koulutuksen ja osaamisen kehittämisen keskinäistä rahastoa AP onnistuu kuitenkin useimmissa tapauksissa korvaamaan kunkin viljelijän tekemän maksun. Samaan aikaan he ostavat raaka-aineita ja laitteita irtotavarana ja myyvät ne sitten viljelijöille alle markkinahintojen, mutta saavat silti hyvin pienen voiton. He eivät kuitenkaan valmista tai myy mitään tuottamistaan ​​koneista.

Lisäksi taloudellista tukea tulee joukkorahoituksesta sekä useilta solidaarisuusjärjestöiltä. Esimerkiksi yli 20 CIGALES-yhdistykseen kuuluvaa ryhmää (solidaarisuusrahoitusryhmiä kaikkialta Ranskasta) tarjoaa tukeaan AP:lle. Lopuksi merkittävä taloudellinen tuki (noin 40 % budjetista) tulee kansallisista ja alueellisista maatalouden kehittämisrahastoista, jotka ovat tunnustaneet AP:n panoksen Ranskan maatalouden kehittämiseen. Kaikki taloudellinen toiminta julkistetaan AP:n verkkosivuilla.

Toimintamuoto

AP:n toiminta on kaksitahoista: toisaalta he tutkivat ja kehittävät uutta teknologiaa ja toisaalta levittävät teknologista osaamista.

Tiedonsiirto

Ensimmäinen AP:n kahdesta päätavoitteesta on antaa maanviljelijöille mahdollisuus luoda omia koneita ja työkaluja. AP:n pääkonttori sijaitsee Rhône-Alpesin alueella, ja sillä on sivuliike Bretagnen alueella. Heillä on kuitenkin kolme täysin varusteltua kuorma-autoa, jotka toimivat liikkuvina työasemina, joiden avulla he voivat siirtää toimintaansa kaikkialle Ranskaan. He järjestävät 3–5 päivän mittaisia ​​työpajoja maatiloilla ja varastoissa. Työpajojen luonteen, paikan ja ajan määrittelevät maanviljelijät itse kunkin vuoden lopussa omien erityistarpeidensa ja käytettävissä olevan ajan mukaan. Työpajat vetää yleensä yksi AP:n insinööreistä. Siellä maanviljelijät saavat aluksi opastusta ja perehdytystä metallintyöstöön (pääasiassa poraus, leikkaus ja hitsaus). Sen jälkeen he ryhtyvät yhdessä valmistamaan yhtä tai useampaa konetta AP:n laatimien kattavien ohjeiden mukaisesti. Kaikkia osallistujia kannustetaan osallistumaan valmistusprosessin kaikkiin vaiheisiin, jotta he hankkivat kaikki tarvittavat taidot prosessin uusintamiseen ja, mikä tärkeintä, kokeilemaan, muokkaamaan, parantamaan ja ylläpitämään omia koneitaan.

Osallistuvilla maanviljelijöillä saattaa olla jonkin verran aiempaa kokemusta, mutta usein heillä ei ole. He yleensä harjoittavat samankaltaista maataloustoimintaa, joten kussakin työpajassa rakennetut koneet on suunnattu tietyn ryhmän tiettyihin tarpeisiin. Materiaaleihin rahat luovuttaneet maanviljelijät saavat pitää koneen/koneet työpajan päätyttyä. Jotkut työpajat ovat prototyyppien valmistusta varten. Näissä tiettyä konetta kokeillaan ja valmistetaan ensimmäistä kertaa sen suunnitelleiden maanviljelijöiden ryhmän ja heitä avustaneen AP-insinöörin toimesta. Kulloinkin rakennetun koneen piirustukset tulostetaan yhdessä tehtäväluetteloiden kanssa ja asetetaan näkyvälle paikalle työtilassa. Maanviljelijät käyttävät näitä referensseinä työpajan valmistusprosessissa. Yksityiskohtaisuus antaa maanviljelijöille mahdollisuuden suorittaa koko prosessi itse insinöörin valvoessa ja ohjatessa tarvittaessa. Toisiltaan tarkkailun ja toisiltaan oppimisen lisäksi näiden työpajojen kautta maanviljelijät voivat seurustella ja jakaa ideoita ja vinkkejä maataloustoimintaansa liittyen, sillä nämä työpajat ovat melko intensiivisiä ja vaativat heiltä useiden päivien viettoa yhdessä aterioiden ja mahdollisesti majoituksen parissa.

Teknologian kehittäminen ja levittäminen

Kuten aiemmin mainittiin, AP aloitti pyrkimyksenä kerätä, systematisoida ja levittää maanviljelijöiden luomia olennaisia ​​maatalouskoneita. Tämä on edelleen AP:n ensisijainen tavoite. Tästä syystä sen ihmiset matkustavat ympäri maata tapaamassa maanviljelijöitä ja keräämässä tietoa maatalouskoneista ja viime aikoina myös maatalousrakennuksista. Nämä tiedot on koottu ja ladattu AP:n foorumille, josta kuka tahansa voi käyttää niitä. Useat ryhmät ja yksittäiset maanviljelijät ovat saaneet inspiraatiota AP:stä ja luoneet koneita, jotka myöhemmin ladattiin foorumille. Esimerkiksi Charimaraich on kone, jonka rakensi pienten vihannesviljelijöiden ryhmä nimeltä ALADEAR ja joka esiteltiin sitten AP:n foorumilla. Foorumiviesti sisältää koneen eri versioiden suunnittelun ja kuvat. Foorumilla on yli 500 viestiä, jotka sisältävät ohjeita ja keskusteluja maatalouskoneista, menetelmistä ja rakennuksista.

Tämän lisäksi AP mahdollistaa viljelijöiden uuden teknologian luomisen. Koneita, joita joko ei ole markkinoilla, jotka ovat liian kalliita tai eivät sovellu pienimuotoiseen ja luomuviljelyyn. Näiden koneiden on oltava modulaarisia, helposti kopioitavissa kierrätettävistä tai helposti hankittavista materiaaleista. Jotta AP voi osallistua projektiin, on kuitenkin täytettävä yhteisön eettiset periaatteet.

Koska AP ei työskentele yksittäisten ihmisten kanssa, on koottava vähintään viiden viljelijän ryhmä, jolla on tietty tarve tai idea. Sitten projektiin määrätään insinööri-fasilitaattori ja suunnitteluprosessi alkaa. Useiden tapaamisten, palautteen ja vuorovaikutuksen jälkeen suunnitelma viimeistellään ja prototyyppien valmistusprosessi alkaa. Viljelijöiden on oltava mukana jokaisessa vaiheessa, ja prototyypit tuotetaan, kun heidän välillään on päästy yhteisymmärrykseen. Prototyyppien valmistusprosessi dokumentoidaan ja ladataan AP-foorumille. Viljelijät testaavat sitten prototyyppejä pellolla ja saatuaan tarvittavat taidot työpajassa he tekevät muutoksia ja säätöjä. Testausvaiheen päätyttyä AP:n insinööri laatii koneelle täydellisen ja kattavan piirustuksen, joka sitten ladataan AP:n verkkosivuston koneluetteloon. AP kuitenkin huomauttaa, että nämä suunnitelmat eivät ole lopullisia ja käyttäjien on kehitettävä niitä edelleen tarpeidensa ja tietämyksensä mukaan. Ohjeellisia koneita ovat ”Dahu”, joka on kehitetty erityisesti jyrkillä rinteillä sijaitsevien peltojen viininviljelijöille ja jota viljelijät parhaillaan testaavat, sekä ”Sandwich”, hedelmätarhojen viljelyyn tarkoitettu työkalu, joka on kehitetty yhteistyössä GRAB-nimisen luomuviljelyryhmän kanssa.

Huom. Alunperin julkaistu tekstissä: Giotitsas, C., & Ramos, J. (2017). A New Model of Production for a New Economy. Source Network/New Economy Foundation.

Farm Hack: Viljelijöiden johtama tiedonvaihtoalusta

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. Luvun on kirjoittanut Chris Giotitsas.

Farm Hack (jäljempänä FH)1 syntyi maanviljelijäaktivistien yhteistyönä. Se suunniteltiin alun perin tuottamaan ideoita erilaisiin työkaluihin liittyviin ongelmiin maatiloilla. Ensimmäinen FH-tapahtuma oli suuri menestys, ja se johti useiden muiden tapahtumien järjestämiseen Yhdysvalloissa ja myöhemmin ympäri maailmaa sekä suuren ja hajautetun, pääasiassa maanviljelijöistä koostuvan yhteisön perustamiseen. FH-yhteisön sisällä syntyi digitaalinen alusta, joka toimii viestintä-, koordinointi-, levittämis- ja jossain määrin teknologiankehitystyökaluna. Alusta toimii ensisijaisesti tietokantana työkaluista, joita yhteisö on rakentanut, muokannut ja jakanut. Työkalut julkaistaan ​​Creative Commons -lisenssillä, joita kaikki voivat käyttää ja muokata vapaasti edellyttäen, että he julkaisevat mallit samalla lisenssillä.

FH perustettiin vuonna 2011 ensimmäisen tapahtuman jälkeen, jonka järjestivät Greenhorns ja National Young Farmers Coalition (NYFC). Nämä voittoa tavoittelemattomat järjestöt tukevat nuoria ja pienviljelijöitä Yhdysvalloissa yhteistyössä Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) insinöörien kanssa. Kolmannen voittoa tavoittelemattoman järjestön, Greenstartin, joka keskittyy kestäviin viljelykäytäntöihin, sekä yksittäisten viljelijöiden kanssa FH:hon liittyi open source -kulttuurista inspiroitunut tapahtuma, joka kokosi yhteen viljelijöitä, suunnittelijoita, insinöörejä, akateemikkoja ja aktivisteja vuoropuhelun, osaamisen kehittämisen, työkalujen suunnittelun, rakentamisen ja esittelyn merkeissä. Tulokset dokumentoitiin sitten FH-alustalle, jotta muut viljelijät voisivat käyttää sitä. Ajan myötä alustaan ​​liittyi ja sitä rikastutti maanviljelijöitä kaikkialta Yhdysvalloista ja myös muista maista, ja tällä hetkellä alustalla on yli 500 työkalua. Sisältöön voi päästä käsiksi kuka tahansa alustalle liittyvä, ja he voivat parantaa tai muokata sitä

Organisaatiomuoto

FH:lla ei ollut perustamisensa aikaan omaa oikeudellista yksikköä eikä minkäänlaista erillistä organisaatiota. Sen sijaan tukea tarjosivat edellä mainitut voittoa tavoittelemattomat järjestöt, jotka ensisijaisesti järjestivät FH-tapahtumia ja rakensivat alustan. Se luotti lähes kokonaan laajenevan FH-yhteisön vapaaehtoistyöhön alustan rakentamisessa ja tapahtumien pyörittämisessä. Yhteisön alkuvuosina toiminta oli vahvasti keskitettyä ja osallistuvien organisaatioiden, erityisesti Greenhornsin ja NYFC:n, ohjaamaa.

Yhteisön kasvaessa FH sai yhdistyksen aseman vuonna 2013. Oikeudellisen muotonsa ansiosta se onnistui saamaan avustusten kautta rahoitusta alustan parantamiseen ja kahden jäsenensä lyhytaikaiseen työllistämiseen, jotka työskentelivät yhteisötyössä. Tämän jälkeen yhteisöstä tuli itsenäisempi ja hajautetumpi, ja se luotti täysin jäsentensä tukeen ja aikaan sekä kumppanuuksiinsa muiden organisaatioiden kanssa sen sijaan, että se olisi yrittänyt varmistaa rahoitusta ihmisten palkkaamiseen ja resurssien hankkimiseen. Tämä on väistämättä johtanut vauhdin hiipumiseen, koska kaikki antavat aikaansa vapaaehtoisesti. Yhteisön sisällä vallitsee kuitenkin yksimielisyys siitä, että sen tulisi edelleen luottaa jäsentensä vapaaehtoiseen panokseen sen sijaan, että se palkaisi työntekijöitä toimintaansa.

FH:lla ei ole virallista rakennetta. Voittoa tavoittelemattomana organisaationa sillä on hallitus, mutta sen rooli on enimmäkseen nimellinen. Sen sijaan jokainen yhteisön jäsen voi vapaasti osallistua päätöksentekoprosessiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että FH:n toimintaan eniten osallistuvat osapuolet päätyvät niihin, jotka ovat eniten mukana organisaatiorakenteessa. Se on eräänlainen ”dookratia”, kuten eräs ohjelmistokehitystaustainen FH:n jäsen asian ilmaisi. Samaan aikaan alustaa on parannettu vähitellen vuosien varrella, jotta käyttäjien olisi sitä helpompi ja itsenäisempi käyttää. Tämä on esimerkiksi parantanut työkalun dokumentointiprosessia ja tarjonnut yksityiskohtaisen mallin käyttäjille ja jäsenjärjestöille/ryhmille FH-tapahtumien itsenäiseen järjestämiseen.

Talousmalli

Voittoa tavoittelemattomana yhdistyksenä ja yhteisönä FH ei harjoita minkäänlaista taloudellista toimintaa. Toiminta perustuu pääasiassa jäsenten lahjoituksiin ja aluksi osallistuvien organisaatioiden resursseihin. Saatuaan yhdistysstatuksen yhteistyö muiden ryhmien kanssa mahdollistaa myös heidän resurssiensa hyödyntämisen. Kuten aiemmin mainittiin, on ollut tapauksia, joissa on saatu pieniä avustuksia yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa. Nämä varat on suunnattu jo vapaaehtoisesti FH:lle työskennelleiden yhteisön jäsenten palkkaamiseen työskentelemään intensiivisemmin lyhyitä aikoja, erityisesti alustan ja yhteisökoordinoinnin parantamiseen ja ylläpitoon. Yhteisössä pohditaan, pitäisikö hankkia varoja ihmisten palkkaamiseksi työkalujen systemaattisempaan dokumentointiin.

Tästä huolimatta jotkut aktiivisimmista alustalle työkaluja luovista maanviljelijä-keksijöistä ovat investoineet huomattavan määrän aikaansa ja resurssejaan prototyyppien luomiseen ja dokumentointiin. Tärkeä keskustelunaihe yhteisössä on se, miten alustan ympärille voidaan mahdollistaa liiketoimintaekosysteemin kukoistus, joka voi tarjota kestävyyttä yksilöille ja ryhmille, jotka ovat omistautuneet Farm Hackin periaatteille. Yksilöt voivat vapaasti harjoittaa kaupallista toimintaa. Niin kauan kuin perusperiaatetta, eli avointa jakamista, noudatetaan, käyttäjät voivat lisätä kuvauksia luomistaan ​​työkaluista ja he voivat myös myydä niitä tai jonkinlaista palvelua niille, jotka mieluummin ostavat ne kuin investoivat aikaa ja vaivaa työkalun luomiseen itse.

FH-alustalla on ”avoimet myymälät” -komponentti, jossa ”yritykset ja organisaatiot kutsuvat muita käyttäjiä katsomaan, minkä parissa he ovat työskennelleet, mitä tapahtumia he ovat järjestäneet tai tulevat järjestämään, mitä työkaluja he ovat työstäneet ja mitä keskusteluja he ovat käyneet”. Heidän perimmäisenä tavoitteenaan avoimien myymälätilojen avulla on tarjota käyttäjille tai ryhmille yksinkertaistettu työkalupakki työkalujen, komponenttien tai jopa tiettyjen palveluiden myymiseen. Kaupankäyntiä pidetään tärkeänä FH:n eetoksen mukaan, koska ”alueellinen valmistus luo kestäviä talouksia ja työkaluja, jotka on räätälöity viljelijän erityistarpeisiin”.2

Toimintamuoto

FH:n toiminta keskittyy alustan toimintaan ja tapahtumiin, ja tapahtumien dokumentointi johtaa alustan kehittämiseen.

Farm Hack -tapahtumat

Kuten aiemmin mainittiin, Farm Hack -tapahtumia järjestivät ja fasilitoivat alkuvuosina pääasiassa farmiyhteisöön liittyvät organisaatiot. Ajan myötä, yhteisön itsenäistyessä ja hajautuessa, alustalle kehitettiin yksityiskohtainen tapahtumaopas, jonka avulla jäsenet ja sidosryhmät voivat järjestää tapahtumia. Onnistuneen farmiyhteisötapahtuman on täytettävä tietyt vaatimukset, ja opas tarjoaa erilaisia ​​ehdotuksia niiden täyttämiseksi. Yleisesti ottaen nämä tapahtumat ovat ongelmanratkaisukeskeisiä ja niillä on useita erityistavoitteita. Ne voivat esimerkiksi sisältää konseptuaalisia kokouksia uusien työkalujen ideoimiseksi; työkalujen yhteissuunnittelua, rakentamista tai dokumentointia; taitojen ja tietotaidon siirtoa; ohjelmistohackathoneja. Tulosten dokumentointiin kannustetaan aina toiminnan tyypistä riippumatta, jotta koko yhteisö hyötyisi näistä tapahtumista. Lisäksi nämä tapahtumat tarjoavat tilaisuuksia houkutella uusia jäseniä sekä olemassa oleville sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Farm Hack -alusta

Farm Hack -alusta on yhteisön jäsenten kehittämä, ja se perustuu useisiin muihin avoimen lähdekoodin työkaluihin. Alusta toimii sekä yhteisön koordinointi- ja yhteistyötyökaluna että työkalutietokantana yksilöllisesti tai yhdessä tuotetuille työkaluille. Nämä eivät välttämättä ole pelkästään toimivia koneita. Se voi olla valmis kaupallinen tuote, prototyyppi, tee-se-itse-korjaus, konseptisuunnitelma tai jopa yhteiseen ideointiin lähetetty idea. Vaikka käyttäjiä ja työkaluja on tullut tasaisesti, alusta ei ole ollut kovin menestyksekäs yhteistyötyökaluna, sillä suurin osa koordinoinnista tapahtuu ”kulissien takana” ja yhteistyöhön perustuva työkalujen kehittäminen on tapahtunut fyysisissä tiloissa, kuten tapahtumissa, eikä digitaalisissa tiloissa. Lisäksi sekä prosessien että työkalujen asianmukainen dokumentointi on asia, jota ydinryhmä pyrkii parantamaan, koska se on aikaa ja vaivaa vievä prosessi. Alustan päivityksiä ohjaavat yhteisön palaute sekä muu esillä oleva sisältö, kuten esimerkiksi FH-blogi.

Jotkut yhteisön jäsenet ovat mukana myös FarmOS:n kehittämisessä. FarmOS on Drupal-pohjainen verkkotyökalu, joka sekin on avoimen lähdekoodin ohjelmisto. FarmOS:n avulla viljelijät voivat pitää kirjaa, suunnitella ja hallita tilojaan. Toisin kuin muilla vastaavilla suljetuilla alustoilla, viljelijöiden ei tarvitse allekirjoittaa tietojaan voidakseen käyttää palvelua. Ajatuksena tässä, aivan kuten FH-alustankin kanssa, on kuitenkin jakaa tiedot, jotta kaikki voivat hyötyä yhteisestä tiedosta, sekä jakaa niitä tutkijoiden ja palveluntarjoajien kanssa asiantuntija-avun saamiseksi.

Viitteet

Teksti alunperin julkaistu: Giotitsas, C., & Ramos, J. (2017). A New Model of Production for a New Economy. Source Network/New Economics Foundation.

Chang’an: 3D-printtaava Cyberpunk-kunta Helmijoen suistolla

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. Luvun ovat kirjoittaneet Vicky Xie, David Li ja Kangkang Zhang.

Shenzhenin ja Dongguanin rajalla sijaitseva Chang’anin (長安) kylä on noussut Kiinan 3D-tulostuksen pääkaupungiksi. Design- ja insinööriyritykset ympäri Kiinaa myyvät omat 3D-tulostimensa käyttääkseen satojen 3D-tulostusyritysten palveluita. Chang’an ei ollut tulosta korkean teknologian edistyneiden valmistuskeskusten pitkälle kehitetystä kehityksestä. Se syntyi ainutlaatuisista työvoiman kehittämiskäytännöistä, jotka hyödyntävät edistynyttä digitaalista valmistuskapasiteettia, avointa oppimissisältöä Internetissä ja yhteistyöhön perustuvia liiketoimintamalleja. Käytännöt tekevät kylistä saapuvan matalan ammattitaidon työvoimasta nykyaikaisia moniosaajia. Chang’anin tarinalla esittelemme vaihtoehdon suosituille dystooppisille kertomuksille edistyneistä valmistustekniikoista, kuten 3D-tulostimista, avoimesta pääsystä oppimissisältöön Internetissä ja siitä, kuinka yhteisöt hyötyvät teknologioista ja materiaaleista.

Kehittyneitä tuotantoteknologioita, kuten 3D-tulostusta, automaatiota, tekoälyä ja robotiikkaa, on mainostettu ”vähän ammattitaitoa vaativien” töiden tuhoajina. Dystooppista visiota on artikuloitu ja promottu artikkeleiden, uutisten, romaanien, elokuvien ja meemien kautta. 3D-tulostimet herättivät yleisön huomion vuosikymmen sitten, ja ne ovat synnyttäneet mielikuvia ja spekulaatioita niiden mahdollisuuksista muuttaa valmistusympäristöä, lähtien massiivisen keskitetyn tuotannon lopettamisesta aina ammattitaidottomamman valmistustyövoiman syrjäyttämiseen. Maat ryntäsivät perustamaan kehittyneitä additiivisen valmistamisen keskuksia ja kaupunkeja, jotka investoivat valmistajatiloihin voidakseen ratsastaa tämän ”uuden” teollisen vallankumouksen aallolla. Vuosikymmen näiden edistyneiden työkalujen tutkimisen, keskustelujen ja kokeilujen jälkeen useimmat näistä laitoksista kuitenkin kamppailevat selviytymisestään ilman kestäviä liiketoimintamalleja.

Sillä välin Chang’an nousi Etelä-Kiinan Helmijoen suistoalueelta Kiinan 3D-tulostuksen pääkaupungiksi ihmiskeskeisen lähestymistavan avulla teknologioiden käyttöönotossa ja sovelluksissa. Sen sijaan, että kehittyneet valmistuskoneet korvasivat osaamatonta työvoimaa, teknologiat mahdollistivat perinteisesti kokoonpanolinjatyöhön ajautuvien ihmisten hankkia uusia taitoja nopeasti jatkuvan just-in-time-oppimisen avulla. Ja näin koulutettu työvoima teki Chang’anista 3D-tulostuksen pääkaupungin hyödyntäen modernia additiivista valmistusta, sisällön jakamista Internetissä sekä sähköisen kaupankäynnin tekniikoita.

Chang’anin 3D-tulostusteollisuus on vain yksi esimerkki siitä, miten edistyneet valmistus- ja tuotantoteknologiat ovat auttaneet Kiinan pienten kaupunkien yhteisöjä kehittämään talouttaan ja liiketoimintaansa. Nämä kunnat hyödyntävät huippuluokan automaattikoneita korvatakseen teollistumisen ja koulutetun työvoiman puutteen. Edistykselliset tuotantokoneet tasoittavat kuntien kilpailuedellytyksiä suurten teollisuuskaupunkien kanssa.

Kehityksen avain on oikeiden yhteisöjen voimaannuttaminen hyödyntämään automatisoitujen koneiden uusia mahdollisuuksia. Chang’anin tapauksessa korkeakoulutettujen insinöörien ja suunnittelijoiden sijaan 3D-tulostimet antoivat yläasteen tutkinnon suorittaneille mahdollisuuden kilpailla samoista töistä just-in-time-verkko-oppimisen ja avoimen sisällön avulla. Kaksi muuta ulkoista tekijää, jotka mahdollistavat 3D-tulostuspalvelualan keskittymisen Chang’aniin, ovat laajat ja tehokkaat logistiikkaverkostot sekä verkkokaupan suosio.

Chang’anin kokemuksen anti on ihmiskeskeinen lähestymistapa uusien teknologioiden käyttöönottoon. Innokkaat ja yritteliäät nuoret saavat 3D-tulostusliiketoiminnan kukoistamaan. Teknologiat tulevat ja menevät, mutta ihmisten kekseliäisyys on tullut jäädäkseen. Yksi Chang’anin yrittäjistä sanoo: ”3D-tulostus saattaa vanhentua muutamassa vuodessa, mutta uskon, että Dongguanissa on aina uusia voittajia. Emme ole koskaan pelänneet uutta teknologiaa. Ihmiset löytävät aina uusia mahdollisuuksia teknologioiden avulla Dongguanissa.”

Kangkang Zhang kertoi matkastaan Chang’aniin ja ajatuksistaan.

Työskentelen nopeaa prototyyppien valmistusta tarjoavassa yrityksessä, joka auttaa asiakkaita iteroimaan tuoteprototyyppejään kehitysvaiheessa, kunnes ne ovat valmiita tuotantoon, erityisesti muottien luomisessa. Autamme asiakkaitamme pienistä kuulokkeista suuriin osiin, kuten autojen kojelautaan. 3D-tulostus on meille olennainen työkalu.

Yritys osti teollisuusluokan SLA (Stereo Lithography Appearance) 3D-tulostimen, joka toimi hyvin vuoteen 2017 asti. 3D-tulostimen käyttökustannukset itse, mukaan lukien työ, materiaalit ja apuohjelmat, nousivat meillä noin 1 RMB:hen grammaa kohden. Tämä on 50 % kalliimpaa kuin Shenzhenin/Dongguanin alueen toimittajien tarjoamat 3D-tulostuspalvelut. Kustannuslaskelmassamme ei edes ollut mukana tulostimen poistoja. Tämä sai minut miettimään, mitä Helmijoen suistossa tapahtui. Menettivätkö 3D-tulostusyritykset rahaa? Helmijoen suistoalueen 3D-tulostuspalvelut ovat paitsi edullisia, myös laadukkaita ja palvelultaan korkealaatuisia.

Minulla oli asiakas kotikaupungistani, jolla oli viime hetken kiireellinen pyyntö kello 20.00. Hän halusi prototyypin olevan valmis seuraavan päivän puoleenpäivään mennessä. Asiakas tuli luoksemme, koska olimme samassa kaupungissa. Mutta suurin osa yritykseni ihmisistä oli jo lähtenyt kello 20.00, eivätkä he voi auttaa asiakasta itse. Ajattelin, miksi en kokeilisi Dongguanissa sijaitsevaa toimittajaa. Otin yhteyttä toimittajaan, ja he aloittivat painotyön kello 21.00 mennessä ja saivat sen valmiiksi kello 12.00 mennessä. Kello 1.30 KY Express nouti paketin Dongguanissa. Paketti saapui kotikaupunkiini kello 7.00 ja toimistolleni kello 20.00 mennessä, joten meillä oli runsaasti aikaa tehdä viime hetken tarkistus ennen sen luovuttamista asiakkaallemme.

Olin hämmästynyt saadessani paketin. Dongguan ei ollut 2000 kilometrin päässä, vaan aivan vieressä. Myös nopeuden käsite oli erilainen kuin Dongguanin myyjillä. Kiinassa asiakkaamme pyysivät meitä joskus käyttämään SF Expressiä (DHL/FedEx-vastaava Kiinassa) nopean toimituksen saamiseksi. Mutta kun kysyin Dongguanin toimittajalta, hän sanoi: ”SF on liian hidas. Käytämme KY Expressiä.” KY Express on pikakuljetuspalvelu.

Logistiikkakustannuksista huolimatta Dongguanin 3D-tulostusliikkeet toimittavat saman prototyypin korkealaatuisena ja erinomaisella palvelulla 50 %:lla omien kustannuksiemme hinnasta. Miten se edes voi olla mahdollista? Päätin ottaa selvää asiasta ja menin tapaamaan toimittajaa elokuussa 2019.

Cyberpunkkia Chang‘anissa

Vieraillakseni Chang’anin kaupungissa lensin ensin Shenzheniin, Kiinan Piilaaksoon. Shenzhen on moderni 20 miljoonan asukkaan metropoli ja maailmanlaajuinen tieto- ja viestintäteknologioiden innovaatiokeskus. Chang’aniin oli helppo päästä Shenzhenistä. Hyppäsin metrolinjaan 11 aina Bitoun pääteasemalle asti ja otin nopean taksimatkan.

Saavuin Chang’aniin noin kello 20 ja asetuin hotelliin linja-autoaseman lähelle. Jätettyäni matkatavarani alas menin syömään nopean illallisen. Kadut olivat maaseutumaisia, ja tunnelma oli minulle hieman huolestuttava. Olin hieman huolissani siitä, että minut ryöstettäisiin kävellessäni illalliselle. Chang’an tunnettiin vauraudestaan ​​ja kalliista asunnoistaan. Mutta se, mitä näin, oli maaseutukaupunki tyhjine katuineen kello 21.

Käveltyäni korttelin tai parin päässä hotellistani tulin suureen risteykseen ja odotin valoja kolme minuuttia ennen kuin pääsin ylittämään tien. Liikenne oli tauotonta; rekkoja, isoja kuorma-autoja ja pieniä pakettiautoja, kaikki matkalla Shenzheniin. Myöhemmin illallisella sain tietää, että liikenne jatkuisi koko yön, joka yö, kuljettaen Dongguanin valmiita tuotteita Shenzhenin satamiin ja lentokentille.

Kun kävelin takaisin hotellilleni illallisen jälkeen, olin hieman hämmentynyt Chang’anista ja sen supervilkkaista pääteistä ja aavemaisista takakujista.

“Epätodennäköinen” 3D-tulostusinsinööri

Seuraavana aamuna menin tapaamaan 3D-tulostusinsinööriäni. Insinööri, jonka kanssa olin työskennellyt kuukausia, tuli tervehtimään minua ja johdatti minut ”studioonsa” yksityiskodissa. Olin hieman järkyttynyt tavatessani hänet. Kuvittelin hänet hipsterisuunnittelijaksi, mutta sen sijaan hän olikin pukeutunut hihattomaan paitaan, shortseihin ja varvassandaaleihin, hänellä oli osittain värjätyt hiukset ja kultainen kaulakoru. Hän näytti nuorelta pojalta tehtaan kokoonpanolinjalla, eikä niinkään 3D-tulostusinsinööriltä, ​​jonka kanssa yleensä työskentelin. Se oli surrealistista.

3D-tulostuspalvelu ei ole yksinkertaista työtä. 3D-tulostusinsinöörinä toimimiseen tarvitaan seuraavia taitoja.

3D-tulostustekniikoiden ymmärtäminen: DLP, SLA ja kaikki erilaiset 3D-tulostustekniikat, jotka sopivat käsillä oleviin projekteihin.

Materiaalien ominaisuuksien tuntemus: jokainen prosessi vastaa useita materiaaleja asiakkaan tarpeiden mukaan. Heidän on valittava materiaali, joka täyttää tarpeet parhaalla mahdollisella hinnalla.

3D-mallinnus: ihmiset tekevät erikoistunutta mallinnusta, mutta painopalvelut vaativat usein yksinkertaisia ​​3D-mallinnusoperaatioita. Esimerkkejä ovat kuorinta, poraus, sakeutus, pintojen sulkeminen, leikkaus, skaalaus, yhdistäminen ja paljon muuta.

Myyntitaidot: insinööritaito ja myynti ovat kaksi työtä yhdessä ja vaativat yksinkertaisia ​​liikekeskustelutoimia luottamuksen herättämiseksi toiseen ihmiseen.

Jälkikäsittelytaidot: 3D-tulostimista suoraan tuleva materiaali on jälkikäsiteltävä korkealaatuisten prototyyppien valmistamiseksi. Insinöörin on oltava perehtynyt hankaamiseen, hiomiseen, maalaamiseen jne.

Mielestäni 3D-tulostusinsinööriltä vaaditaan vähintään mekaniikan kandidaatin tutkinto ja vähintään kahden tai kolmen vuoden työkokemus. Heidän on myös hallittava yhdistelmätaitoja tekniikasta, suunnittelusta ja taiteesta. Ja asiakkaiden nopean kysynnän vuoksi he työskentelevät usein epäsäännöllisillä työajoilla ja pitkissä vuoroissa. Suurissa kaupungeissa tällaisten kykyjen palkat alkoivat 10 000 RMB:stä kuukaudessa (1 500 USD). Tämä ei ehkä kuulosta paljolta suurissa kaupunkialueilla työskenteleville, mutta työvoimakustannukset ovat usein kriittinen ja kilpailuetu tuotantomaailmassa.

Olen utelias, miten he pärjäävät. Istun alas nuoren esimiehen kanssa, ja tässä on kysymys- ja vastausosiomme.

K: Mistä rekrytoitte nämä ihmiset?

V: Rekrytoimme ympäröivien kylien lukioiden valmistuneita. Olimme rekrytoineet myös korkeakoulututkinnon suorittaneita, mutta he eivät olleet kovin hyviä työssä. Korkeakoulututkinnon suorittaneet pyysivät liikaa ja antoivat vähän.

K: Miten he oppivat nämä taidot?

V: Meillä on oppisopimusohjelma, ja he oppivat työssä. Noin kolme kymmenestä ihmisestä pystyy hallitsemaan nämä taidot.

K: Entä 3D-mallinnus? Heidän pitäisi varmasti suorittaa joitakin niistä yliopistossa.

V: Bilibilin sivustolla on paljon tutoriaaleja, joissa on yksityiskohtaiset ja vaiheittaiset ohjeet.

Huomautus: Bilibili on suosittu viihdesivusto kiinalaisille teini-ikäisille. Siellä on paljon fanien tuottamia videoita.

K: Paljonko ne maksavat?

V: Aloitimme 2000 RMB:n palkalla sekä provisiolla jokaisesta tehdystä työstä. Näille nuorille 3D-tulostustaitojen haltuunotto oppisopimuskoulutuksen kautta ei ole kovin erilaista kuin ruoanlaiton ja askartelun haltuunotto. He näkevät 3D-tulostuksen vain taitona, jonka avulla he voivat ansaita elantonsa. He ovat kärsivällisiä ja käyttävät aikaa jokaisen taitoryhmän hallitsemiseen.

K: Miten pidätte osaajat tällaisella palkalla, kun teillä on niin intensiivisiä ja epäsäännöllisiä työaikoja?

V: Kun he tulevat tänne, heillä on mahdollisuuksia oppia, saada enemmän palkkaa uusien taitojen oppimisen myötä ja työskennellä työpöydän ääressä ilmastoidussa toimistossa. He voivat vapaasti pelata pelejä tai katsoa videoita odottaessaan painotöitä. Vaihtoehto on ottaa vastaan ​​​​ikävä hikipajatyö tehtaissa, joissa on vain vähän mahdollisuuksia edetä uralla.

K: Oletko turhautunut pitkiin työpäiviin ja raskaisiin työmääriin, joissa on vähän omaa aikaa?

V: Me rakastamme työskennellä ahkerasti ja pyrkiä menestykseen.

Tässä vaiheessa haastattelua minusta tuntui kuin olisin vieraillut vaihtoehtoisessa todellisuudessa, joka oli erilainen kuin suurten kaupunkien elämänkokemus. Pidin pienen tauon kokouksesta käsitelläkseni juuri kuulemaani.

K: Te teette pidempiä päiviä kuin pahamaineinen 996. Tunnetko tulleesi pomon hyväksikäyttämäksi?

Ensinnäkään hän ei tiennyt, mikä 996 oli, joten minun piti selittää hänelle, että 996 tarkoittaa yrityksiä, joissa työskennellään aamuyhdeksästä iltayhdeksään ja kuutena päivänä viikossa. Monet suurten internet-yritysten työntekijät kaupungeissa taistelevat tätä käytäntöä vastaan.

Lyhyen selitykseni jälkeen hän vastasi: meillä ei ole täällä pomoa.

“EI POMOA!” Kysyin häneltä. Hän kertoi työskennelleensä tässä yrityksessä kolme vuotta ja tehneensä erinomaista työtä. Hän teki yrityksen kanssa sopimuksen viidestä teollisuuskäyttöön tarkoitetusta 3D-tulostimesta ilman käsirahaa. Yritys ei aseta mitään suoritustavoitteita ja pyytää häneltä vain maksua myynnistä. Kaupungissa on monia hänen kaltaisiaan ”urakoitsijoita”, jotka työskentelevät tässä yrityksessä ja monissa muissa vastaavissa yrityksissä.

Hänelle tämä on ainutlaatuinen tilaisuus, ja hän haluaa tehdä kovasti töitä voidakseen tilata lisää koneita tulevina vuosina. Hän voi parantaa vanhempiensa elämää kylissä ja tehdä heidät onnellisiksi vieraillessaan heidän luonaan kiinalaisen uudenvuoden lomien aikana. Tämän järjestelyn avulla yritykset voivat vähentää operatiivisia työvoimakustannuksia, hallita yleiskustannuksia ja tehdä yhteistyötä motivoituneiden ja yrittäjähenkisten ”kumppaneiden” kanssa.

Hän nauttii ja vaalii tätä tilaisuutta. Vaihtoehto hänelle on jäädä kylään ja olla talonpoika.

Ovatko kova työ ja pitkät työpäivät edelleen riistoa, kun töissä ei ole kelloa leimattavaksi, ei pomoa, ei suorituskykyyn liittyviä KPI-vaatimuksia eikä käyttöomaisuuteen, kuten kalliisiin teollisiin 3D-tulostimiin ja materiaalivarastoihin, liittyvää riskiä? Yritykset, jotka tarjoavat kumppanuuksia ”urakoitsijoiden” kanssa, vähentävät toimintakustannuksia ja hallintokuluja. Yhteistyössä ahkerien kumppaneiden kanssa yritykset optimoivat käyttöomaisuusinvestointejaan tulostimiin ja materiaalivarastoihin.

Maaperä valmistusinnovaatioille

Vaikka 3D-tulostusta on maailmanlaajuisesti mainostettu edistyneenä seuraavan sukupolven valmistusmenetelmänä, Chang’anin kukoistavaa 3D-tulostusteollisuutta pidetään edelleen alhaisen hintaluokan valmistuksena, jossa ammattitaidottomat työntekijät voidaan kouluttaa suorittamaan näitä tehtäviä kilpailukykyisesti.

Vaikka Helmijoen suiston ja Kiinan valmistusteollisuuden kehitys ei voi perustua pelkästään näihin alhaisen hintaluokan valmistusaloihin, nämä alhaisen hintaluokan valmistukset, kuten merilevä meressä, tarjoavat runsaasti ravinteita ekosysteemin innovaatioiden tukemiseksi. Niiden tuella DJI Dronesin ja BYD Automobilen kaltaiset kilpailukykyiset yritykset voivat innovoida nopeammin kuin globaalit kilpailijansa nopean ja kustannustehokkaan tuen ansiosta.

Jopa osa Toyotan ja Hondan 3D-tulostustöistä Japanissa on nyt ulkoistettu Helmijoen suiston 3D-tulostusteollisuudelle, ja liiketoiminta kasvaa. Koska jopa toimitusaika ja -kustannukset huomioon ottaen se on silti kustannustehokkaampaa ja nopeampaa kuin paikallinen käsittely.

Ei pelkkiä sukkia ja leluja

Vaikka Changanin 3D-tulostuspalveluita pidetään ”edullisena valmistuksena”, ne eroavat perinteisestä edullisesta kokoonpanosta, kuten sukkien neulonnasta tai lelujen valmistuksesta. Ala tarvitsee moniosaajia, joita voidaan kouluttaa työssä ja jotka voivat myös oppia avoimista resursseista.

Otetaan esimerkiksi 3D-mallinnus. Changanilla on suuri joukko yläasteen suorittaneita yhdeksän vuoden pakollisen koulutuksen ansiosta, joka antaa opiskelijoille tarvittavat taidot: lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan. Bilibili tarjosi avoimen pääsyn oppimateriaaleihin, joita alan kollegat tuottivat vaiheittaisilla oppimisohjeilla. Tämän lisäksi Changan ja 3D-tulostus tarjoavat suurelle määrälle ihmisiä uuden elämänpolun ja ammatillisen kehityksen. Maaseutukylien heikosti koulumenestyneet nuoret lapset, joiden on määrä työskennellä kokoonpanolinjoilla tai maataloudessa, voivat nyt löytää toisen tien.

Ihmiset neljännen teollisen vallankumouksen keskiössä

3D-tulostusta on mainostettu teknologiana, joka erottaa maailman Kiinasta sen tehtaana. Chang’an kuitenkin tarjoaa revision – se ei ainoastaan ​​kumoa tätä narratiivia, vaan tarjoaa myös kurkistuksen valmistuksen tulevaisuuteen. Tuotantokoneiden muuttuessa älykkäämmiksi työntekijöiden on kehityttävä niiden mukana.

Kysykäämme seuraavaa.

Onko Kaakkois-Aasia riittävän valmistautunut tuottamaan ”moniosaavaa työvoimaa” ottaakseen haltuunsa tällaisen ”alhaisen tason älykkään valmistuksen”?

Voidaanko 40-vuotias työtön amerikkalainen entinen autotyöntekijä kouluttaa uudelleen tällaisiin moniammatillisiin tehtäviin?

Ja viimeinen kysymys, onko Kiinassa Helmijoen suiston ulkopuolella mitään muuta paikkaa, joka voisi kilpailla Changanin kanssa 3D-tulostuspalveluissa?

Etsittyään vastausta viimeiseen kysymykseen yrityksemme myi oman teollisen 3D-tulostimensa ja oli täysin riippuvainen toimittajamme palveluista. Yhteistyö on win-win-tilanne. Jollain toisella Helmijoen suiston viljelijällä on mahdollisuus kouluttautua koneinsinööriksi.

Lähdeviitteet

【特写】今晚下单，明天收货：3D打印厂，属于东莞的“赛博朋克”, noudettu elokuun 6. 2020, Jiemian.com-sivustolta: https://m.jiemian.com/article/4228119.html

看了东莞3D打印工厂的高效率低成本后，公司的3D打印机当二手卖了 Nanjixiong.com FA. Noudettu elokuun 6. 2020 Nanjixiong.com-sivustolta: https://www. nanjixiong.com/thread-139188-1-1.html

优锐科技 noudettu elokuun 6. 2020 Bilibili.com-sivustolta: https://space.bilibili.com/517342003

Ordering tonight, receiving goods tomorrow: 3D printing factory, belonging to Dongguan’s “cyberpunk” | domeet webmaster. (2020). Noudettu elokuun 6. 2020 Ww01.net-sivustolta: https://www.ww01.net/en/archives/57197

AgOpenGPS ja tee-se-itse avoimen maatilan innovaatiot: Yleiskatsaus

Tämä on José Ramosin, Michel Bauwensin, Sharon Eden ja James Gien Wongin toimittaman kirjan Cosmo-local Reader luku. Luvun on kirjoittanut Chris Bennett AgroPron puolesta.1

Tee-se-itse-innovaation kapinalliset raivaavat tietä maatalouden sydämeen. Eilisen teknologiset toiveet ovat tämän päivän todellisuutta monissa toiminnoissa, mistä on osoituksena kasvava määrä viljelijöitä, jotka osallistuvat automaatioon ja open sourceen. Jos ”raha puhuu ja teoria kävelee” -sanoma pitää paikkansa mittarina, niin työpöytäprototyyppien peltokäyttöön siirtämisen lisääntyminen viljelijöiden keskuudessa on selvä menestyksen osoitus.

Maantiede varmisti aikoinaan tee-se-itse-innovaatioiden eristäytyneisyyden, kun jokainen maanviljelijä näpräsi omalla saarellaan, mutta langattoman matkapuhelinsignaalin ihme on ylittänyt fyysisen etäisyyden esteen. Keksijät menestyvät älypuhelimet taskuissa ja tabletit takseissa ympäri maan.

Brian Tischler

“Jotkut kaverit maksavat edelleen yli 500 000 dollaria uudesta traktorista ja kaikista lisävarusteista, ja toiset ostavat vanhemman mallin ja varustavat sen open source ja tee-se-itse-menetelmien avulla?”, Brian Tischler sanoo. “Sitä on maanviljely.”

Noin kahden tunnin ajomatkan päässä Edmontonista itään Albertassa sijaitseva Tischler2 on avoimen teknologian mahdollisuuksien motivoima ja kaukana nojatuoli-innovaation mukavuuksista. Kasvattamalla peltoherneitä, härkäpapuja, vehnää, rapsia, ohraa, kauraa, pellavaa ja auringonkukkia 2 500 eekkerin alueella pienen Mannvillen kaupungin ulkopuolella, Tischler parantaa avoimen lähdekoodin saatavuutta AgOPenGPS:llä3 – ilmaisella ohjelmistolla, joka on suunnattu tarkkuuskartoitukseen ja traktoreiden automatisointiin ja on saavuttanut maailmanlaajuista jalansijaa.

Tischler aloitti projektin vuonna 2016 ja loi aluksi Windows-tabletille perussovelluksen, joka otti GPS-tiedot ja piirsi jatkuvan viivan, joka osoitti, missä hän oli viimeksi kylvänyt. “Maatalous on niin yksityisomistuksessa olevaa ja tiukasti lukittua. Ajattelin, että oli aika siirtyä avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin.”

Hän laittoi koko projektin GitHubiin [4] ilmaiseksi ladattavaksi ja julkaisi sen The Combine Forumilla. [5] “Sanoin: ’Tässä on linkki, ja se tekee kartoituksen.’” Lyhyessä ajassa Tischler lisäsi ohjelmaan lohko-ohjauksen ja autonomisen traktorinohjauksen. “On olemassa paljon kaupallisia järjestelmiä, jotka tekevät kaiken tämän, mutta ne ovat kalliita. Tämä on ilmainen.”

Tischler ei kaihda suorasukaisia ​​arvioita tai kritiikkiä: “Haluan antaa takaisin maataloudelle, koska olen ollut erittäin onnekas niin monella tapaa, mutta en usko, että maatalousteknologian tulevaisuus perustuu avoimeen lähdekoodiin; sillä on vain oma roolinsa. Valmistajat tekevät edelleen ohjelmistoja, jotka toimivat helposti – napin painalluksella, joka tekee 800 asiaa taustalla. Jokaisen maataloudessa työskentelevän on ansaittava rahaa.”

Tischlerin mukaan tee-se-itse-säästöjen ja tehokkuuden potentiaali räjähtää, osittain laitteistokustannusten radikaalin laskun ansiosta. Vastustus, joka on vauhdittanut valtavaa innovaatiota ja on lähes kaikkialla läsnä tee-se-itse-viljelyn kannattajien keskuudessa, on Arduino, yksinkertainen, avoimen lähdekoodin mikrokontrolleri, joka alun perin suunniteltiin Italiassa lukio-opetukseen. Pohjimmiltaan Arduino on erittäin kestävä mikrokontrolleri piirilevyllä, joka mahdollistaa tietokoneen toiminnan perusymmärryksen. ”He ottivat 3 dollarin tietokoneen ja rakensivat ohjelmiston. Nyt tätä hassua pientä laitetta käytetään lukemattomissa projekteissa ympäri maailmaa, mukaan lukien maanviljelyssä.”

Tischler käytti Arduinoa muodostaakseen yhteyden ajuriin, joka käyttää kallistusmittaria ja sähkömoottoria, joka kääntää hänen John Deere 4560:n ohjauspyörää. “Arduino maksaa 3 dollaria, kallistusmittari 3 dollaria ja moottoriajuri 25 dollaria. Nyt on käytössä automaattiohjaus. Ihmiset ovat ehdottomasti tulossa rohkeampia tee-se-itse-projekteissa kuukausittain. Tee-se-itse-ihmisillä ei ole koskaan ollut näin paljon edullisia osia ja osia saatavilla, ja tämä tapahtuu kaikkialla.”

Kyler Laird6

Kyler Lairdin, indianaisviljelijän, mukaan maatalous on teknologisessa käännekohdassa. Laird viljelee 1 700 eekkeriä (Lairdscape)7 suorakylvömaissia ja soijapapuja Jasperin piirikunnassa, Chicagon ja Indianapolisin puolivälissä. Maatalousautomaation eturintamassa Laird on kehittänyt sarjan tee-se-itse-robotteja, alkaen John Deere 420 -ruohotraktorista ja jatkaen ylöspäin kuljettajattomilla roboteilla – Massey Ferguson 2745, Challenger MT765 ja John Deere 6330. Vuonna 2017 Laird kylvi maissipeltonsa (535 eekkeriä) kuljettajattomalla traktorilla. Vuonna 2019 Laird aikoo kylvää tuoreen yrityksensä Sabanton8 nimissä ja yhdessä liikekumppaninsa Craig Ruppin, 640 Labsin toisen perustajan, kanssa 10 000 eekkeriä soijapapuja Texasista Kanadaan kylvödemonstraatiossa, jossa tarkastellaan laitteiden käyttöä ja robottien tehokkuutta.9

Lairdin ”käännekohta”-analogia perustuu vahvasti laitteistojen hintojen huomattavaan laskuun viimeisen vuosikymmenen aikana. ”Näen yhä enemmän tee-se-itse-tekniikkaa. Meillä on pääsy halpaan RTK:hon ja GPS:ään, eikä se ole ollut ennen tilanne, ja nyt se on iso ero. Kuka tahansa voi ostaa Raspberry Pi:n 30 dollarilla ja koota järjestelmän. Teknologiaa on ollut olemassa 30 vuotta, mutta nyt se on helppo ja nopea hankinta. Lähes kuka tahansa, jolla on teknistä taipumusta, voi tehdä sen tai oppia sen nopeasti.”

Tuottajat ottavat usein yhteyttä Lairdiin ja yrittävät säästää kustannuksissa ja välttää tilauspalveluita. “Usein kaverit eivät halua käyttää 4 000 dollaria ohjausjärjestelmään, ja he ovat turhautuneita tilauspalveluiden kustannuksiin. He haluavat jotain halpaa, mutta toimivaa ja toimivaa. Se on nyt mahdollista ennennäkemättömällä tavalla. Sitten on kavereita, jotka eivät välttämättä ole yhtä huolissaan hinnasta, vaan haluavat todella enemmän hallintaa, ja juuri näin minä henkilökohtaisesti aloin innostua automaatiosta: halusin hallintaa.”

Lairdin mukaan open source -yhteistyö maatalousteknologian alalla on kasvussa. “Tulette näkemään enemmän AgOpenGPS:n kaltaisia ​​projekteja. Joku tulee ja alkaa tuottaa parempaa laitteistoa tällaisiin projekteihin, ja se tekee asioista erittäin helppokäyttöisiä monille ihmisille.”

Laird mainitsee Purduen yliopiston [10] avoimen lähdekoodin ISOBluen menestyksen ja vertaa sen toiminnallisuutta FieldViewiin. [11] Merkittävä open sourcen ongelma on laitteiston saatavuus ja asennus, hän selittää: ”Yhden ihmisen on tehtävä opas ja selitettävä, mitä laitteistoa tarvitaan, mistä sen saa, mitä ohjelmistoja ladataan, miten se rakennetaan, ja sitten mennään. Kun yksi ihminen tekee sen, se on ohi. Joillakin ihmisillä ei ole mitään syytä ostaa minkäänlaisia ​​järjestelmiä, kun he voivat rakentaa paljon halvemmalla.”

Matt Reimer

Mitä itseohjautuvan traktorin kehittäminen vuonna 2015 vaati? Erän ilmaista ohjelmistoa, droonien osia, tabletin ja yhden uteliaan maanviljelijän kokoamaan palaset yhteen. 31-vuotias Matt Reimer rakensi automaattiset ohjauslaitteet John Deere 7930 -traktoriinsa ja käyttää itseohjautuvaa ajoneuvoa viljakärryn vetämiseen sadonkorjuun aikana.

“Mielestäni viljankorjuu on edelleen yksi helpoimmin automatisoitavista maatalouden osa-alueista. Olen nähnyt tilanteita, joissa yksi traktori ajaa toisen takana, jolloin johtavalla traktorilla on kuljettaja ja toinen traktori on automatisoitu. Se on mielestäni järkevää tulevaisuutta ajatellen. En näe koneen pudottamista pellolle ja sen antamista toimia täysin yksin, mutta näen, että automaatio tarvitsee aina ihmisen johtavassa ajoneuvossa ongelmien ratkaisemiseksi.”

Automaattisen traktoriteknologian edelläkävijänä 31-vuotias Reimer viljelee maata Killarneyssä, Manitobassa [12] ja hyödyntää paljon Arduinoja säiliöiden nestetasojen valvonnassa, vedenpaineen säätämisessä ja pumppujen käytössä. Lisäksi Reimer asentaa antureita ja kirjoittaa koodiin ohjeet varoitusvalojen sytyttämiseksi sekä tekstiviestien ja sähköpostien lähettämiseksi.

“Olen joskus tuntenut työskennelleeni tyhjiössä, mutta on aina yllättävää, kun huomaa, että joku työskentelee jonkin samanlaisen asian parissa ja näkee, miten omat ponnistelut ovat auttaneet. Elämme sellaista aikaa, jolloin teknologia saavuttaa pisteen ja ihmiset keksivät, miten yhdistää asioita useista lähteistä.”

Uuden traktorin markkinoilla ohjaamon sisäisten komponenttien kustannukset ovat Reimerille suuri turhautumisen aihe: “Automaattiohjauksen asentaminen maksaa 20 000 dollaria tai enemmän, ja usein traktorin saa toimimaan muiden nykyisten laitteiden tai halutun GPS-toimintatason kanssa vain ohjelmiston avauskoodilla. On käsittämätöntä maksaa laitteistosta ja sitten vielä avauskoodista.”

Ohjaus ja työkoneiden hallinta näytön kautta on maatalousmarkkinoilla kypsä yllätysten lähde, Reimer väittää. “Näytöt saattavat maksaa 7 000 dollaria tai enemmän, mutta ne eivät tee juuri mitään muuta kuin iPad. Joku tulee vielä keksimään, miten iPad laitetaan traktoriin, avataan yksi sovellus ja annetaan sen tehdä kaikki. Se puolestaan ​​avaa oven kehittäjille kaikkialla sen sijaan, että käyttäisimme erillisiä laitteita. Lyhyellä aikavälillä meillä tulee olemaan erillisten näyttöjen sijaan iPadeja, jotka maksavat kymmenesosan nykyisestä, ja silti olemme yhteydessä internetiin.”

Perry Casson

Perry Casson, 54, on osa nousevaa maanviljelyyn ja tietotekniikkaan perehtynyttä viljelijäryhmää. Hän viljelee pieniä jyviä – ohraa, rapsia ja vehnää – lähellä Medsteadin kaupunkia Saskatchewanin länsi-keskisosassa.

Vuonna 2015 hän omisti kolmen puimurin laivaston, mutta häneltä puuttui yksikään toimiva satomittari. Tämä aukko sai hänet rakentamaan edullisen näytön, joka käyttää useimmilla viljelijöillä jo olevaa näyttöä – älypuhelinta. Cassonin tee-se-itse-prototyyppi johti kaupallistettuun tuotteeseen, joka debytoi vuonna 2018 – FarmTRX, [13] edullinen satomittarijärjestelmä, jonka hinta on alle 2 000 dollaria.

“Tämä alkoi, kun tilallani oli mittausongelma ja minulla oli työkalut sen korjaamiseen. Työkalupakkini on hieman erilainen kuin mitä monet pitävät tyypillisenä maanviljelijälle esimerkiksi laitteistosuunnittelun ja ohjelmistokehityksen osalta, mutta työkalut tällaisten asioiden rakentamiseen tulevat vain koko ajan helpommin saataville. Nuorempi, tekniikkaa taitavampi maanviljelijäpolvi saa minut melko varmaksi siitä, että tämä on vasta alkua.”

Casson halusi hiljattain testialustan uudelle RTK GPS -vastaanottimelle, jonka parissa hän ja hänen tiiminsä työskentelevät, joten vuonna 2018 hän alkoi rakentaa itseohjautuvaa ruohonleikkuria, jolla hän leikkaisi lentokenttäänsä drone-teknologian ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen avulla. ”Se on melkein kokoonpanoprosessi eikä insinöörityö. Niin paljon on jo keksitty puolestasi.”

Casson aikoo testata ruohonleikkuria keväällä 2019. ”Kaverit ovat jo tehneet tämän; minä vain seuraan heidän jalanjälkiään ja rakennan itselleni yhden, ja halusin hyödyllisen laitteen, jonka avulla voimme testata joitakin asioita. Se on niin siistiä, koska tällainen teknologia on jo tarpeeksi hyvää hyödyllisten koneiden rakentamiseen maatilalle, ja se vain paranee.”

Jared Schott

Ajaessaan Allis-Chalmers D17 -traktoria Etelä-Dakotan maatilansa tontilla tammikuun puolivälissä kovassa tuulessa ja lumessa, maatalouden versio MacGyveristä ei pidä vanhoista laitteista; hän viihtyy niissä. 50-vuotias Jared Schott viljelee 2 000 eekkeriä maissia, soijapapuja, auringonkukkia ja vehnää (limousin-karjan ja kaupallisen Angus-karjan lisäksi) Missouri-joen länsipuolella ja Grand-joen pohjoispuolella Etelä-Dakotan pohjoiskeskikärjessä. Schott on yhtä aikaa maanviljelijä, karjatilallinen ja tekniikkacowboy, ja hän on luonut taipumusta parantaa toimintansa mekaanisia komponentteja, ja hän on tehnyt sen loputtomalla tee-se-itse-virralla.

Schott on yhtä tyytyväinen näppäimistön ääressä, ohjaamossa, traktorissa tai satulassa istumiseen, olipa kyseessä sitten 20 dollarin hintainen peruutuskameroiden ja näyttöjen hankinta puomien, suppiloiden tai hihnojen valvontajärjestelmän luomiseen, automaattisen laitumellepääsyportin rakentaminen kauko-ohjattavan ajoneuvon ja ruohonleikkurin akseleiden osilla tai verkkotietokannan (shopdrusa.com) luominen 15 dollarin viivakoodinlukijalla.

Schott valmistui yliopistosta keskellä vaikeaa maataloustilannetta vuonna 1991 ja astui teknologiamaailmaan tietämättä, että hänen poissaolonsa maataloudesta oli vain tauko. Hän työskenteli useissa digitaalisissa yrityksissä ja teki sivutöitä mekaanikkona Harley Davidson -liikkeessä (ja sai palkkaa moottoripyörän osista). Kodak sai vihiä Schottin kyvyistä ja lähetti hänet Washington D.C:hen, jossa hän sai sopimuksen työskennellä ohjelmistojen parissa valtiovarainministeriössä, oikeusministeriössä, Pentagonissa ja Quanticossa. Samaan aikaan Schott oppi taitoja, joita hän käytti maatilallaan 2 400 kilometriä länteen. Öisin ja viikonloppuisin Schott rakensi oman lentokoneensa käyttämällä Cubsien ja muiden vanhojen mallien palasia ja lopulta pudotti siihen armeijan testauslaitokselta ostetun drone-moottorin. Washington D.C:ssä heti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen rakennettu ja testattu lentokone on tällä hetkellä tärkeässä roolissa Schottin Etelä-Dakotan toiminnassa.

Schottin mukaan maanviljelijät tarvitsevat keskustelufoorumin keksinnöille ja innovaatioresursseille. Hän haluaa luoda verkkosivuston (farminvent.com) maatalouteen liittyvien teknologiaideoiden keskitetyksi arkistoksi. ”Haluan rakentaa maanviljelijöiden keksijöiden tietokannan ja sovelluksen, jotta tietyn tyyppistä maatalouskeksintöä etsivät löytävät sen helposti: koneet, 3D-tulostus, robotiikka ja kaikki muu.”

Joka talvi Schott etsii samanhenkisiä innovaattoreita ja tee-se-itse-mahdollisuuksia. ”Etsimme tapoja tuottaa voittoa eekkeriä kohden. Viljelijät ovat paras resurssi muille viljelijöille.”

Vuonna 2018 hän osti FarmTRX-sadonseurantajärjestelmän 1680 Case IH -puimuriin ja toivoo, että laite on osa tulevaa vastaavan kustannustehokkaan teknologian aaltoa. Schott käyttää käytettyjä laitteita, ostaa vanhoja puimureita 5 000 dollarilla tai alle, tekee kaikki tarvittavat päivitykset ja ajaa niitä, kunnes ne kuolevat. ”Uuden teknologian omaksuminen on keskivertoviljelijälle erittäin kallista. Näen yhä useampien kavereiden rohkaistuvan korjaamoratkaisujensa kanssa, ja markkinoilla on jo huikeita tuotteita. Luulen, että joillakin näistä kavereista ei ollut mahdollisuutta harjoittaa maanviljelyä yliopiston jälkeen, ja heidät on koulutettu sähkötekniikkaan ja vastaaviin aloihin. Nyt he palaavat asiantuntemuksen kanssa ja yhdistävät sen jo saatavilla olevaan teknologiaan.”

Jim Poyzer

Jim Poyzer kasvattaa maissia ja soijapapuja Boonen, Iowan, ulkopuolella ja suunnittelee digitaalisia ratkaisuja takapihalleen näppäimistö ja vasara kädessään. Vuonna 2012, tee-se-itse-rintaman edellä, hän sijoitti 300 dollaria ja käytti mikroprosessoria rakentaakseen oman kylvökoneen näytön vuoden 1969 John Deere 7000 -kylvökoneeseen, jossa oli säädettävät maissimittarit. Keväällä 2015 hän alkoi kokeilla muuttuvan kylvömäärän teknologiaa kompensoidakseen peltojensa hiekka-alueita, joilla oli alhaisempi sato, ja kirjoitti GPS-pohjaisen ohjelman kylvöä varten ohjeiden mukaisesti.

Tänä keväänä Poyzer rakentaa lämpötila-antureista ja kosteusantureista koostuvaa verkkoa (kahdeksan näyttöä), joka raportoi tietoja hänen älypuhelimeensa ja verkkosivustolleen (outfarming.com). Jokainen näyttö, mukaan lukien Poyzerin 3D-tulostimella valmistama kotelo, maksaa alle 50 dollaria. ”Näin alhaisella hinnalla pystyn selvittämään peltojeni kunnon ennen kylvöä. Kun jatkan verkkojen ja antureiden opiskelua, aion julkaista ja käytännössä jakaa pois käyttämäni koodin ja ohjeet osien kytkemiseen.”

Aluksi Poyzer, 68, syventyi 3D-tulostukseen yhdistääkseen sähköiset virtausmittarit. ”Minulla on kylvökoneessani nestemäistä lannoitetta, sekä vaoissa että 2x2x2. Siirrän kaiken sähköiseen valvontaan. Virtausmittarit kiinnittyvät istutuskoneeseeni ja puhuvat tabletille, jossa on virtauksen näyttävä sovellus, jotta voin seurata tarkasti, mitä tapahtuu.”

Tällä hetkellä Poyzer hienosäätää RTK-järjestelmää kiinteällä alustalla ja roverilla. Työpöytänsä rinnalla hänellä on laatikko varaosille RTK-korjausjärjestelmää varten, joka käyttää matkapuhelinta tiedon vastaanottamiseen tukiaseman sijaan ja saa ilmaisen korjauspalvelun paikalliselta lentoasemalta. ”Se on erittäin tarkka vaihtoehto tukiasemalle. Vertailukelpoinen hinta suurelta toimijalta oli 10 000 – 15 000 dollaria plus tilauskulut. Minun osuuteni? Jossain 350 dollarin luokkaa.”

Poyzerin 3D-tulostin (Creality Ender 3) maksoi 200 dollaria, ja maatilan sovellukset ovat ”yksinkertaisesti uskomattomia”, hän kuvailee. “3D CAD -ohjelmistolla voin tehdä melkein minkä tahansa muodon ja jopa tehdä kierrereikiä. Olen katsonut YouTube-videoita siitä, kuinka asioita tehdään muovista, laitetaan muottiin ja muovataan sitten uudelleen alumiiniin. Voin tulostaa jopa 9″x9″x10″ kokoisia esineitä. Tämä ei ole lelu; tämä on työkalu minulle.”

Opettele koodaamaan

Mitä taitoja huomisen maanviljelijät saattavat tarvita, kun otetaan huomioon muutoksen tahti? Aloita perusasioista, Laird neuvoo. “Opeta lapselle koodin ja ohjelmoinnin perusteet. Kun asiat kehittyvät, uskon, että pian pystyy tilaamaan laitteistoa, ja se on vain kokoamisen asia; ei tarvitse tietää kaikkea. Koodin ja ohjelmoinnin perusymmärrys on arvokas työkalu, jotta voi aloittaa ja muuttaa tai korjata osia tarvittaessa.”

Schott näkee väistämättömän siirtymisen kohti koodiopetusta: ”En voi kuvitella, että yhdenkään korkeakoulun tekninen puoli ei opettaisi sinua ostamaan 20 dollarin prosessoria Amazonista ja ettet pystyisi kirjoittamaan koodia. Päiväkodin lapset osaavat tehdä tämän perustasolla. Koodin kirjoittaminen ja oman mukautetun sovelluksen kirjoittaminen on erittäin edullista.”

Reimer uskoo, että sekaosaamista tarvitaan, mutta on edelleen epävarma siitä, mitkä osat ovat tärkeimpiä. ”On vaikea ennustaa, mitä maatilan lapsi tänään tarvitsee huomiselle. Ohjelmointiosaaminen ja mekaaniset kyvyt vaikuttavat asiaan, mutta en ole varma, millä tasolla.”

Suuri huominen

Miten lähitulevaisuus muodostuu tee-se-itse, open source, automaation ja innovaatioiden suhteen? Tischler näkee rikkakasvien torjunnassa valtavan kasvupotentiaalin. ”Yksi iso alue tulevaisuutta varten on sadon robottihoito; oman tietokonenäön tekeminen, jolla poistaa kaikki paitsi sato. En sano tätä siksi, että kemikaalit ovat huonoja, vaan siksi, että kemikaalivaihtoehdot ovat loppumassa. Rikkakasvien vastustuskyky voi olla alue, joka hyötyy automaatiosta, jota ihmiset eivät ajattele.”

Toinen Tischlerin huolenaihe: vaihtuvahintainen palvelumaksu. ”VR-ohjelmisto on niin suljettu. Lähetämme tiedot pilveen, ja sitten yritys keksii taianomaisen hinnan kuka ties minkä perusteella. Sen sijaan haluan automaation, jotta maanviljelijä pääsee suoraan mukaan päättämään, mitkä hinnat ja mistä hakea.”

Cassonin mukaan maatalous on siirtymässä aikakauteen, jossa tee-se-itse-viljelijöille tai vaatimattomille insinööritoimistoille tarjotaan ennennäkemättömät mahdollisuudet kehittää teknologiaa. ”Tämä on kulta-aika. Kaikenlainen robotiikka, sensori- ja viestintäteknologiat ovat niin saatavilla nyt. Kirjaimellisesti on olemassa osia, jotka maksavat nyt 100 dollaria, jotka maksoivat 10 000 dollaria vain muutama vuosi sitten. Siitä tulee hauskaa seuraavat 25 vuotta, ja haluan olla mukana.”

Intensiiviseen maatilan johtamiseen on tulossa suuri lisäys, Reimer lisää. ”Luulen, että käymme edelleen ja istutamme yksittäisen sadon lohkoon, mutta kylvemme eri nopeuksilla ja levitämme kemikaaleja eri nopeuksilla. Luulen, että mukana tulee pienempiä automatisoituja koneita, mutta olemme melko kaukana koko paketista. Tee-se-itse on lisääntymässä, mutta vaikka jokin innovaatio toimisi maatilalla, se on silti erittäin vaikeaa vakuuttaa toisia. Jos jokin oikeasti auttaa liikevoiton kanssa, lopulta muut tulee perässä.”

“Aseta itsesi siihen asemaan, että käytät hevosta, kun moottori tuotiin markkinoille”, Reimer sanoo. ”Jälkeenpäin ajateltuna on aina selvää, mihin teknologia on menossa, mutta sitä ei ole niin helppo ennustaa tällä hetkellä.”

Lähdeviitteet