#chuck main

Kuviot tunteva yleisönosa teki taas perusrutiinit; kävi heti kympiltä hakemassa leimansa ja haihtui muualle odottamaan keikan alkua. Tässä saattais olla ravintolan puolella sauma toimia? Tällä kertaa ei kuitenkaan (kai?) jouduttu käännyttämään ryhmää tyhjän baarin ovelta “loppuunmyyty” –verukkeella, vaan kansalaisia saapui tasaisena virtana aina puolille öin. jolloin H-hetki iski.

Kyä sää tiät mitä kello on, boyeeeee! 

H-Hetki oli tietenkin tässä tapauksessa LJ –hetki. Lempi Joe tipautti juuri bileitä edeltävänä iltana soundcloudiin uuden helmen, biisin nimeltä Kassahihnarock. Asema kiittää ensinnäkin loistavasta kappaleesta, toiseksi mukavasta promopotkusta! Tsekkaa biisi täällä.

Homman nimi oli hyvin selkeä; Joen, kuten myöskään Pietarin vähän myöhemmin, ei periaatteessa olisi tarvinnut räpätä kuin puolet koko keikan riimeistään, sen verran yleisö oli flavorflaveissaan (eikä tässä nyt siis varsinaisesti viitata crackin käyttöön).

Tuplaukset tippuivat salista niin, että monitorointitarvetta lavan suuntaan oli ainoastaan hiukan puutteellisen bassontoiston suhteen.

Ai mitä kuultiin? Näinkin läheltä LJ-tuotantoa seuranneen on vaikea muistaa kaikkien biisien otsikoita, mutta nämä nyt ainakin: Tuulen kuuntelua, Puolestapuhuja, Eipä jyyri, Tässä näin (sitten niin), Sua kaipaan, ja jo mainittu Kassahihnarock. Kymmenkunta vetoa kaiken kaikkiaan. 

Katto tuli tunnelmassa vastaan samantien, Pietarin duuniksi jäi enää nostaa sitä edelleen. Baari tukkeutui myös siinä määrin, ettei anniskelupuolellekaan tainnut jäädä illasta pahaa sanottavaa. Reippaasta väen määrästä ja suurimman osan bout yhtä reippaasta päihtymyksen määrästä tuleekin muuten mieleen kiittää paikalla olleita myös hommien sujumisesta. Suurempia järjestyshäiriöitä ei sattunut ainakaan lavan päästä huomioelimiin, vaikka näissä tilanteissa ne ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Kiitos.

Ajallaan, taimissa, timmissä, kiitollisena 

Pietarin suhteen saatiin tapahtuman järjestäjäpuolelle perinteistä jännitystä, kun facebookissa alettiin n. klo 17 huhuilla keikka-auton perään. P oli pääsemässä helsingistä liikenteeseen vasta klo 22 aikoihin, eikä siis vielä tiedetty edes millä. Perus. Hyväntuulinen herra kuitenkin suhasi kulkupeliksi löytyneellä pakulla mestoille ennätysajassa, jopa ennen Joen settiä.

Hopeatähti-materiaalia setin alkuun vetänyt Pietari pysytteli keikan loppupuolelle asti artisti-itselleen tyyppillisesti tiukasti ennalta suunnitellussa tahdissa biisien suhteen. Vasta Lempi Joen päädyttyä klassikkobiisien kohdalla lavalle, alettiin rytmiä repiä hetken vaatimaan suuntaan. Olin huomaavinani, että Vanhuus –biisi oli listassa, mutta sitä ei tällä kertaa kuultu, vaan mentiin suoraan osastolle Bladi Dadi. Se, Yön kuumuudessa, ja tietenkin Taikuri, veivät pikkutorren sellaiseen hurmokseen, ettei edes lähes vuosikymmenen siellä keikkoja järkäneen mieleen tule vastaavaa. 

Yleisö räppäsi reilusti lujempaa kuin mitä PA:sta lähti irti, Pietari hakkasi jo kesken biisejä kämmenet ruvelle femmoja eturiviin, hiki ja juoma virtasivat.

Levydiilauksen, nimmareiden kirjoittelun ja ylenpalttisen selkääntaputtelun jälkeen iso osa esiintyjistöstä lähti vielä kohti linnanakadun isojakoa, hyvin perinteiseen tyyliin.

 Asema palaa rikospaikalle live-esitysten merkeissä taas lokakuussa, pysy taajuuksilla…