#6.10.2018

Amore mio, prendi le mie mani ancora e ancora 

Come chi parte e non saprà mai se ritorna

Ricorda, sei meglio di ogni giorno triste 

Dell'amarezza, di ogni lacrima, della guerra con la tristezza. 

Tu sei il mio cielo 

October 6, 2018 - Day 109

puut havisevat, valkoviiniä juodaan ruusukuvioisista laseista vahingossa paljastan asioita tässä viinihumalassa joita olen itselleni luvannut olla paljastamatta

luulin että sopulit oikeasti juoksevat mereen iltaisin tekee mieli juosta mereen aamuaurinko on polttavan kuuma kunnes huomaan kellon olevan jo kaksi

taivaanranta näyttää maalaukselta , ilma on tyyni ja makaan veden pinnalla

En oikein tiedä mikä se tunne on kun ikävä yöllä iskee outoja juttuja ja kauniita hetkiä kohtaan Sä et osaa muodostaa kauniita hetkiä ja se sattuu eniten melankolinen ajatus että kaikki oli ennen parempaa ja hetket kauniimpia se iskee jokaisen suhteen ja vuoden jälkeen riippumatta ja vahvempana Tuntuu että se repii kaikkialle

jotenkin oksettava kohta elokuvassa kun mies polttaa valokuvan jättää tuhkat lavuaariin ja lähtee

kasvoilta tippuvat kyyneleet ovat valkoisia ja edessä istuva nainen katsoo oudosti, aurinko paistaa suoraan silmiin    istun kadunreunalla asfaltilla lauantaina sammun lattialle, mutta viideltä herään kun itket ja kuuntelen keskustelua kun en enää saa unta. sitten laitat kauko röyhkää soimaan ja vaikken oo koskaan tykännyt siitä se kuulosti hyvältä ja nukahdan siihen

pisarat katulamppujen valoissa ja raitiovaunuvesialtaissa aalloin aaltoisa altaissa niin niin, aaaltoilen vesisateessa nöyrtö täyttyy pisaroista Silti vaikea! pul pul pul pul pul pul sormet osuu pisaroihin, pisaroin kalliossa kallioillakin mmmmm!!! tassut tassuttelee kahdeksanteen kerrokseen (ei hissiä!) hiisi hisisee hississä mutta entä jos hissiä ei ole komeron luvaton käyttö on kielletty piiloudun komeroon enkä todellakaan konmarita mari asuu jyväskylässä, ei mun päässä! sä oot vähän päätön mutta päissäsi