😩

Se mikä vituttaa suunnattomasti, kun puhutaan transihmisistä (luonnollisesti mukaanlukien muunsukupuoliset ym) niin jossain vaiheessa keskustelu kääntyy mielenterveyteen ja siihen kuinka moni transihminen kärsii mielenterveysongelmista. Tämä toki pitää paikkansa, osa kärsii niistä, mutta ongelma piilee siinä, että ne kyseiset mielenterveysongelmat toimivat usein esteenä tai vähintäänkin hidasteena asianmukaiselle hoidolle ja näin luodaan vielä stigma siitä, että transihmiset ovat “sekaisin”, koska ovat transihmisiä.

Mutta harva paviaaniperse joka ulisee netissä siitä kuinka transihmiset ovat sekaisin tulee ajatelleeksi mistähän moinen mahtaisi johtua.

1. Transihmisillä ei ole samaa vertailukohtaa kuin cisihmisillä. Tavallinen cistyttö voi mallatta itseään kenen tahansa naisen mukaan johon kokee samaistuvansa, transtyttö ei välttämättä voi tehdä tätä. On vaikea löytää mediasta ja lähipiiristä omaa roolimallia.

2. Transihmisillä ei ole samaa mahdollisuutta toteuttaa itseään kuin cisihmisellä, koska kaikki eivät ole niin onnekkaita joilla on turvallinen ja hyväksyvä ympäristö missä tehdä näin. Transtyttö ei välttämättä voi turvallisesti kokeilla meikkejä, vaikka ne kiinnostavat. Tästä seuraa eristyneisyyden tunne ja olotila “miksi olen erilainen?”

3. Kaikki transihmiset eivät saa riittävän aikaisin tietoa siitä, että transihmisiä yleensä on olemassa, mikä taas voi aiheuttaa sekavuutta omasta identiteetistä tai yrityksiin tukahduttaa oma sukupuolisuus tai kieltää se kokonaan, koska ei ole vertailukohdetta omalle sukupuolisuudelle.

4. Kaikenlainen kiusaaminen jota transihmiset joutuvat kohtamaan vaikuttaa psyykkeeseen ja sen kehitykseen.

5. Etenkin nuorilla transihmisillä ei ole välttämättä samaa yhteisöllisyyttä kuin cisihmisillä, jotka voivat vaan katsoa ympärilleen ja nähdä kaltaisiaan ihmisiä, keskustella heidän kanssaan, jakaa ideoita ja mielipiteitä. Yhteisöllisyyden puuttuminen taas voi johtaa siihen, että tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja vialliseksi, koska ei kuulukaan porukkaan samalla tavalla.

6. Se, että mediassa näkee jatkuvasti vääristynyttä tietoa siitä millaisia transihmiset ovat vaikuttaa omaan identiteettiin ja luo kuvaa siitä, että ehkä ei olenkaan trans vaan kaikki onkin jotain illuusiota, koska joku taulapää netissä väittää kivenkovaan ettei ole olemassa kuin kaksi sukupuolta.

7. Hoidon saaminen on vaikeaa ja aikaa vievä prosessi, joka on kaiken lisäksi osittain nöyryyttävä. 

Asioita jotka vaikuttavat transihmisten mielenterveyteen on lukemattomia, mutta yksi niillä kaikilla on yhteistä: ne johtuvat yhteiskunnasta ja ovat sen aiheuttamia. Jos transihmisiä kohdeltaisiin tismalleen samalla tavalla kuin cisihmisiäkin niin huomattaisiin, että jotenkin maagisesti ne mielenterveysongelmat transihmisten keskuudessa vähentyisivät huomattavasti.

On täysin naurettavaa puhua paskaa siitä ja varsinkin levittää jotain propaganda tietoa siitä, että kaikilla transihmisillä on ongelmia ja ne johtuvat siitä, että on trans, kun pitäisi ajatella että mikäli transihmisillä on ongelmia niin se johtuu siitä kuinka heitä kohdellaan.

Onko elämässäsi ja kirjahyllyssäsi JUURI MINUN kirjoittaman kirjan kokoinen tyhjiö? Vai KETUTTAAKO muuten vaan? Rebloggaa tämä postaus niin voit voittaa Pahat ketut -kirjan itsellesi, ja jos noteja tulee yli 300, laitan mukaan vielä pussillisen kettukarkkeja :D

Voittajan arvon syntymäpäivänäni 26.10. kaikkien rebloggauksien joukosta ja ilmoitan asiasta tässä postauksessa sekä yksityisviestillä. Kirjan lähettämiseen tarvitsen tietenkin osoitteen, mutta oikeaa nimeä ei ole pakko antaa enkä jaa osoitetta ulkopuolisille.