Kilokatti

Oikeasti tämä resepti sisältää Mingon leivoksien ohjeen, mutta tulevan lapseni kunniaksi, jonka syntymää vielä odotellaan, nimesin tämän muunnellun reseptin hieman toisin. ;)

Resepti löytyi vanhasta leivontakirjastani “Seitsemän sortin leivonnaiset”, viitteellä “Palkittu resepti vuodelta 1945″. Kyseessä siis myös tässäkin aito historiallinen herkku, mutta hieman uudempaa vuosikertaa vain. 

Nimenvaihdoksen lisäperusteluna myös se, että alkuperäisessä reseptissä koristeluna oli vain hyvin ohut tomusokeri + vesi -kuorrutus ja pieni täplä marmeladia, mutta päätin kokeilla näyttävämpää pikeerikuorrutusta kakkusiin. Kakkusten koristelua on siis muunneltu hieman alkuperäiseen reseptiin nähden, Prinssi Elmerille tietenkin sopivaksi. :)

MIGNONLEIVOKSET 18 kpl - 175*C /  7 - 10 min

Taikina: 90 g voita 1 dl sokeria 0,5 kananmuna 50g jauhettua mantelia (n. 1dl) 3 dl vehnäjauhoja

Täyte: 1,5 keltuaista 1 rkl vehnäjauhoja 1,5 dl kuohukermaa 1,25 tl vaniljasokeria

Kuorrutus: Tein Mansikkamäki-blogin pikeerierän yhdellä munanvalkuaisella.

Vatkaa rasva ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi.

Lisää munat ja mantelijauhe.

Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kääri taikina elmukelmun sisään palloksi paineltuna kylmään jäähtymään.

Kauli taikinasta ohut levy, ja ota siitä noin 6 cm halkaisijaltaan kokoisella muotilla kakkusia noin 36 kpl. Siirrä keksit pellille ja paista uunin keskiosassa noin 7- 10 min (minä pidin 10 min).

Täytettä varten: Sekoita keltuaiset, vehnäjauho ja kerma kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Siirrä saostunut seos pois levyltä ja lisää vaniljasokeri. Anna seoksen jäähtyä.

Koristele keksien kannet (18 kpl) tomusokerikuorrutteella. Lusikoi täytettä keksien väliin ja paina kaksi kakkua kiinni toisiinsa.

Vinkki / Tärkeää: Ensimmäinen erä täytteestä meni pilalle liian pitkän keittämisen tähden. Ohjeessa luki “kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee”. En tiennyt alkuun kuinka sakeaksi täytteen tulisi muuttua joten keitin seosta pitkään. Lopussa emulsiomainen koostunus erkani kokkare-voisula -seokseksi ja ymmärsin että nyt keitos taisi mennä pilalle..

Seuraava keitos onnistui sitten paremmin: seos on alkuun hyvin vetistä (”kuin kermaa”), mutta muuttuu parissa minuutissa sakeaksi. Tällöin seos on jo valmis. Itse annoin kuplia seoksen sakenemisen jälkeen noin 1 minuutin ja siirsin kattilan heti pois tulilta.

Koristelusta

Pikeerin levitys koristeeksi näytti onnistuvan tekemällä Mansikkamäki-blogin mukaisesti kaksi erillistä pikeerimassaa: löysempi täyttämassa (joka värjättiin siniseksi) ja kovempi reunusmassa, jolla ensin reunustettiin keksi. Tein nämä massat kuten blogissa ohjeistettu - tehden ensin löysän massan, erottamalla siitä osan pois (jonka värjäsin siniseksi) ja lisäämällä jäljelle jääneeseen massaan lisää tomusokeria, kunnes siitä tuli sopivan kovaa (= kovempi reunustuspikeeri). En värjännnyt valkoista reunamassaa valkoisella värillä.

Vinkki: En ole kokenut pursottaja, joten reunojen teko jännitti. Huomasin parhaimmaksi tavaksi pitää pursotuspussia 90-asteen kulmassa, pussin kärki keksin pinnassa leväten. Näin pahin “vapina ja kiemurtelu” saatiin poistettua pelistä.

Kun reunaympyrät olivat kuivuneet pursotin isompireikäisellä pursotuspussilla löysän sinisen täytteen spiraalina reunojen sisälle. Pehmeä kuorrute levittyi kivasti tasaiseksi pinnaksi, kuten halusinkin.

Historiallinen keittiö on kiehtonut minua ja haaveenani olisikin, että myös klassikkoherkkujeni kokoelmaan kuuluisi joku päivä aidosti kautta aikojen hyväksi havaittuja reseptejä, jopa vuosisatojen takaa. Ja tarkkennetaan vielä: kiinnostuksen kohteenani ovat luonnollisesti siis makeat herkut, kautta aikojen. :)

Tällä hetkellä olen kokkailuissani päässyt 1800-luvun loppuun, tehden “Kuningas Oskarin torttua”. Ruotsin kuningas Oscar II eli 1829 - 1907 ja tortun sanotaan olleen kuninkaan suosikkiherkku. Koska kakku oli omaan makuun hieman liian överiä, en julkaissut reseptiä blogissani, mutta tässä linkki ohjeeseen: http://www.maku.fi/reseptit/oskarin-torttu-kung-oscars-tarta  ja tässä kuvamaistiainen tuosta tortusta, jonka tein Carl Philipin hääkahveja varten. 

Kookoskierrepullat

Ulla Svenskin reseptit ovat harvemmin pettäneet - ja tällä kertaa tulos oli... jälleen taivaallinen. 

Pulliin tuleva voin määrä kauhistutti hetken jopa kilokattia, mutta raskaan tuntuisesta taikinasta ja voi-kookos-täytteestä huolimatta näistä pullista tuli hyvin ilmavia ja makoisia - kirjaimellisesti suussa sulavia! Taikinaan tuli lisäksi hyvin vähän sokeria, joka toi sopivasti tasapainoa makealle täytteelle.

Tämä “Lempileivonnaiset”-kirjasta löytynyt resepti lähtee nyt klassikkoresepteihini samantien. Voi jopa olla, etten koskaan enää tarjolle mitään muuta. :)

KIERREPULLAT  225*C, 10 - 15 min.  noin 30 kpl -  240 kcal / pulla

Taikina: 3 dl maitoa 40 g hiivaa 300 g voita 4 rkl sokeria n. 10 dl vehnäjauhoja

Täyte: 200 g voita 4 dl tomusokeria 2 tl vaniljasokeria kookoshiutaleita

Päälle: 1 muna raesokeria

Liuota hiiva kädenlämöiseen veteen.

Lisää sokeri ja pehmeä voi.

Lisää vehnäjauhot.

Vaivaa taikina hyvin. Anna levätä peitettynä noin 20 min.

Valmista täyte vatkaamalla pehmeä voi ja sokerit sekaisin.

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli osista suorakaiteen muotoinen noin 0,5 - 1cm paksu levy.

Levitä täyte levylle, ripota levyn päälle vielä kookoshiutaleita.

Kääri levy rullalle ja leikkaa siitä noin 2 cm:n palasia.

Nosta palat paperivuokiin ja anna kohota.

Voitele pullat kananamunalla ja ripottele päälle rae sokeria.

Paista 225*C noin 10 -15 minuuttia (kunnes pinta on kauniin ruskea).

Jo jonkin aikaa ympärilläni vellonut huono tuuri uusien reseptikokeilujen suhteen päättyi vihdoinkin: nämä muffinsit ovat täydellisiä! (Vielä, kun aurinko paistaisi tänä juhannuksena yhtä lämpimästi kuin tämän kuvan ottamisen aikoihin pari viikkoa sitten).

Mutta takaisin muffinseihin: Rapean kuoren ja mehevän sisäosan ihanaisen yhdistelmän lisäksi nämä leipomukset huumasivat myös tuoksullaan: Harvemminpa on tullut nuuhkittua leipomuksia näin antaumuksella. Mukana oleva raastettu sitruunan kuori, ripaus kanelia ja karamellisoitu sokeri loivat lämpimän mausteisen, kesäisen herkkutuoksun.

Toisaalta: “Leivonnainen, joka sisältää raastettua sitruunan kuorta ei ole koskaan ollut pettymys.” - Toimittajan huomio -

Alkuperäinen resepti löytyi “Liian hyvää”-blogista: http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/05/parhaat-raparperi-murumuffinssit.html. Kiitoksia tästä!

Muutokset alkuperäiseen reseptiin: Itse pienensin kanelin määrää sekä sekoitin päälle tulevan muruseoksen vähemmällä määrällä kaurahiutaleita - ettei vaan tulisi liian “terveellisen makuista” kuorrutetta. ;) Alla pienet muokkauskset saanut ohje, jossa mielestäni maut olivat varsin tasapainoisia. Lisäksi alkuperäisreseptissä mainittu “margariini” hyllytettiin luonnollisesti - aidon voin tieltä. :)

RAPARPERI-SITRUUNA-MURU-MUFFINSIT 18 kpl - 200*C / 20 min

Taikina: 2 munaa 1,5 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 2 dl maitoa 1 sitruunan raastettu kuori 100 g sulatettua voita 4 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta

Täyte: 2 - 2,5 isoa raparperinvartta pilkottuna puolen sentin viipaleisiin 2 rkl voita 1 dl sokeria 1tl kanelia

Muruseos: 75 g voita 1 dl kaurahiutaleita 1,5 dl vehnäjauhoja 1,5 dl sokeria

Pese ja kuori raparperinvarret. Pilko varret puolen sentin viipaleisiin.

Laita paistinpannulle voi, sokeri ja kaneli. Sulata seos.

Lisää pilkottu rapaperi - paista vain sen verran, että raparperit pehmenevät. 

Vatkaa takinan munat, hienosokeri ja vaniljasokeri kulhossa vaahdoksi.

Sulata voi ja lisää siihen raastettu sitruunan kuori sekä maito.

Lisää taikinaan voi-maito-sitruuna-seos. Sekoita mahdollisimman vähän!

Laita muffinsivuokiin 1 rkl taikinaa. Jätä loput taikinasta myöhempää käyttöä varten.

Lisää muffinsien keskelle raparperitäyte.

Laita loput taikinasta raparperitäytteen päälle.

Tee muruseos nyppimällä sormin sekaisin voi, kaurahiutaleet, vehnäjauho ja sokeri.

Ripottele muruseos muffinsien päälle.

Paista 200*C noin 20 min.

Vinkki: Muistathan käyttää metallista muffinsivuokaa. ;) Niin monesti rumia, epämuodostuneita ja yhteentarttuneita muffinseja tehneenä käytän nykyään aina metallista muffinsivuokaa ja sen reikiin upotettuja paperivuokia. Näin muffinsit saa sivuille laajenemisen sijaan nousemaan napakasti ylöspäin. 

Pitkin kevättä on tullut leivottua paljon, mutta koska kaikki uudet leivontakokeilut ovat olleet maultaan hieman pettymyksiä, ei blogiin ole ollut juuri mitään nostettavaa. 

Vanhempieni kyläilyreissun jäljiltä kaappiin jäänyt kahvikermapurkillinen sai minut kuitenkin innostumaan: “Nyt teen jotain, joka on taatusti hyvää!”. Siis klassisen yksinkertaisia Hanna-tädin kakkuja.

Hanna-tädin kakut ovat helppoja ja suhteellisen nopeita tehdä - mutta ah, niin maukkaita. Lisäksi Ulla Svenskin vinkkaama tomusokeripilvi tekee kakkusista juhlapöytäkelpoiset. 

Näillä kakuilla taisi oma leivontainnostuskin saada alkunsa noin 5-vuotiaana mummon luona. Harmikseni minulta ei kumminkaan löytynyt tätä mummon alkuperäistä reseptiä, vaan tein kakkusen Ullan “Lempileivonnaiset”-kirjan ohjeella:

HANNA-TÄDIN KAKUT (75 kpl - x kcal/keksi) 200*C, noin 10 min.

3 dl sokeria 200 g voita 1,5 dl kermaa 6 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1,5 dl perunajauhoja Koristeeksi: ripaus tomusokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kerma joukkoon. Sekoita keskenään jauhot. Lisää jauhot taikinaan ja sekoita hyvin.

Pyöritä taikinasta tanko ja leikkaa se pieniksi samansuuruisiksi paloiksi. Pyöritä palat palloiksi käsiesi välissä - ja litistä hieman esim. lasilla.

Paista uunin keskitasolla 200*C noin 10 minuuttia. Sihtaa jäähtyneille pikkuleiville halutessasi sokeria.

“It’s all about the look”

Vaikka kyseessä onkin helppo, aina onnistuva perusresepti, voi kakkujen “profiilia” korottaa korkealaatuiseksi pitämällä kakkujen koon ja ulkonäön mahdollisimman symmetrisenä.

Vinkki1: Tee kakkutaikinasta alle 3 cm paksuinen pötkö. Leikkaa pötköstä maksimissaan 3 cm:n palasia, ja pyörittele nämä käsiesi välissä pelille palloiksi. *Tärkeää* - ota juomalasi ja jauhota sen pohja hennosti vehnäjauhopussissa. Painele juomalasin pohjalla pallot littanaksi - lisää välillä jauhoja lasin pohjaan, jos taikinapallot alkavat tarttua kiinni. 

Näin kakkujen ulkopinta paisuu tasaisesti, eikä kakkuihin jää sormien jättämiä epäsäännöllisiä “lommoja”.

Vinkki2: Ullan ohjeessa vinkattiin sihtaamaan tomusokeria jäähtyneiden kakkusten päälle juuri ennen tarjoilua. Tätäpä ei mummoni aikoinaan opettanutkaan, mutta näin myös kakkusista tuli juhlavampia ja tomusokeri nosti hennosti vielä kakkusten herkullisuutta lisäämällä niiden makeutta.

Vinkki3: Kääräisemällä pikkuleivät pakastuspussiin ja sujauttamalla ne kauniin lahjapussukan sisälle, saa näistä kakkusista nopeasti myös kauniin lahjan.

Koska kakkuja tulikin reseptistä yllättävän paljon (alkuperäisessä reseptissä pikkuleipien määräksi oli arvioitu noin 48 kpl - minulla niitä tuli yhteensä 75 kpl), päätin viedä kekseistä osan isosiskolle lahjaksi. Lisäksi keksien ihana maku innosti minut suunnittelemaan kakkusile arvoisensa kuoren. :)

Vain kulmakarvat puuttuu! 

Pihan perältä löytynyt (usean henkilön toimesta tunnistettu ja todella oikeaksi lajikkeeksi siten varmistettu) raparperipuska sai vihdoin vipinää remontin keskelle kuukausiksi hautautuneeseen kilokattiin. 

Kuten yllä olevasta voi jo päätellä, lapsuudessa ei raparperiä kasvanut mummolan pihan perukoilla eikä mökilläkään. Siksi tämä ulkonäöltäänkin lisäksi osin aika epämiellyttävä kasvi on jäänyt paikoin vieraaksi itselle. 

Mutta kyllähän tämäkin terveellinen, kotipihojen kasvatti hyvää on - sokerilla ja voilla höystettynä. ;) Harmi vaan, että remontin tiimellyksessä klassisten ruokareseptien kirjaseni pääsi häviämään - ja sen mukana myös pari hyvää raparperireseptiä. Koska raparperia on saatavilla tänä vuonna paljon omasta takaa, otin urakakseni valikoida muutaman potentiaalisen reseptin internetin syövereistä ja toteuttaa ne: Valituiksi tulivat kotilieden kermalurauksella vahvistettu "Isoäidin raparperipiirakka" sekä ehkä siitä kadonneesta reseptikirjastani jo löytyvä, mutta netistä nyt uudelleen löydetty murupintainen “Mehevä raparperipiirakka” .

Mehevä murupai   175*C  45 min (Mehevä raparperipiirakka)

Mjau (pellillinen): 4751 kcal 

Kävipä sitten niin, että mehevä raparperipiirakka muuntui omaksi ohjeekseni vahingossa. Reseptiä äsken kirjatessa nimittäin huomasin, että osa täytteen aineksista jäi pois hötäkässä kokonaan.

Tämä “meheväksi murupaiksi” nyt nimetty, koko pellin piirakka oli silti todella hyvää - siksi julkaistakoon resepti näin, kuten se vahingossa tehtiin. Ja taidanpa jatkossakin toteuttaa piirakan aina tällä uudella reseptillä!

Muruseos: 250 g  voita   8 dl  vehnäjauhoja  3 dl  sokeria  2 tl  leivinjauhetta  2 tl  ruokasoodaa 2 tl  vaniljasokeria  Pohja: 3/4 osaa muruseoksesta 2 dl  piimää  1 muna   Täyte: 10 dl  raparperia (kuorittuna ja paloiteltuna) Pinnalle: 1/4 muruseoksesta

Sulata voi.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula. Nypi murumaiseksi.

Siirrä muruseoksesta 1/4 toiseen kulhoon.

Lisää loppuun muruseokseen (3/4) piimä ja muna. Sekoita taikinaksi.

Levitä taikina leivinpaperilla peitellylle uunipannulle (35 x 42 cm).

Ripottele pohjataikinan päälle raparperit.

Ripottele pinnalle loppu muruseos.

Paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Terveisiä ulkomailta! 

Italialainen ruoka on ollut aina lähellä sydäntäni - tosin kellepä suomalaiselle eivät pitsa tai spaghetti jo lapsuudesta asti olisivat maistuneet. 

Matkan varrella ihastus on laajentunut kuitenkin myös makeisiin herkkuihin ja muihin ruokalajeihin kuten risottoihin. (Ristottojen parissa olen vielä aika noviisi - mutta hyvä niin, sillä tästä syystä "italialainen risotto on AINA taivaallista", saipa sitä oman kokkailun tuloksena tai ravintolassa nautittuna!) 

Myös matkailukohteena Italia on ollut ainakin kulinaristisesta näkökulmasta se kaikista mieleenpainuvin. Italiassa hintataso oli suhteellisen halpaa, ruoka helposti lähestyttävää (suomalaisillekin tuttujen ruokalajien ja ruoan miedon yleismaun ansiosta) ja jäätelöt pehmeitä ja täyteläisiä. (Ah, kuinka täyteläisiä ne olivatkaan...)

Pistaasijäätelöä olen jäänyt ehkä juuri eniten matkalla nautituista herkuista kaipaamaan, sillä suomalaisista kaupoista tai italialaista jäätelöä myyvistä kahviloista ei ole löytynyt lähellekään niin täyteläisiä tai pistaasin määrässä, värissä tai maussa kilpailevia tötteröitä, kuin Malcesinessa vuonna 2009 nauttimani. Täältä muuten löytyy lelufilmikameralla räpsittyjä muistoja kyseiseltä reissulta.

Pala auringonpaistetta

Alennusmyynnistä ostamani Ursula Ferrignonin "La Doce Vita - Makeita herkkuja Italiasta" -kirjan reseptejä on tullu ihasteltua pitkään, mutta vasta eilen intouduin leipomaan kirjasta jotain.

Vaikka torttu monessa kohtaa epäonnistuikin, oli se lopulta makunsa ja valmistuttuaan myös koostumuksensa puolesta kerrassaan täydellistä.

Pohjaan lisätyn raastetun sitruunan kuoren ja uunissa paahtuneiden pinjansiementen aromi palauttivat myös mieleen Italian lomalla koetut tuoksut - tältähän ne leipäosaston makeat herkut - ne kiiltäväpintaiset, hedelmäpäällysteiset tortut ja leivokset juuri tuoksuivatkin!

Yhtäkkiä, keskellä syksyn pimeintä aikaa alkoi tuntumaan siltä, kuin pieni palanen auringonpaistetta olisi pudonnut keittiööni... (Ja nuuhkinpa kakun tuoksua vielä aamutuimaankin, heti ensi töikseen herättyäni. Jopa jääkaapin jälkeen se oli ihastuttava.)

Italialainen juustokakku 200*C   20min + 30 - 35min

Mjau (koko kakku): 3797 kcal (Ei ihmekään että oli niiin hyvää...)

Pohja: (Huom. 15 cm minikakkuvuoka)

112 g voita 112 g sokeria 3 munankeltuaista 262 g puolikarkeita vehnäjauhoja 0,75 kpl sitruunan raastettua kuorta hyppysellinen suolaa

Täyte:

250 g ricottajuustoa 1 tippa nestemäistä vaniljauutetta  0,4 dl kuohukermaa 2 keltuaista 93 g sokeria 80 g pinjansiemeniä

Tarjoiluun:

Ripaus tomusokeria

Sulata voi ja sekoita siihen monitoimikoneella voi, sokeri, ja munankeltuaiset.

Lisää jauhot, raastettu sitruunankuori ja suola. Sekoita.

Kääri taikina voipaperiin ja siirrä se jääkaappiin yhdeksi tunniksi jähmettymään.

Sekoita kulhossa ricottajuusto, vaniljauute, kuohukerma, munankeltuaiset, sokeri ja 3/4 osaa pinjansiemenistä. Sekoita.

Kauli taikinasta 2/3-osaa kevyesti jauhotetulla alustalla (tai leivinpaperin päällä, jonka avulla voit nostaa ja kumota helposti murenevan pohjan piirakka- tai kakkuvuoan päälle (*1).

Siirrä pohja kakkuvuokaan, siten että taikina nousee kakkuvuoan reunoille. Nosta kakkuvuoka jääkaappiin jähmettymään 30 minuutiksi.

Esipaista pohjaa noin 20 minuuttia 200-asteessa.

Kaada täyte pohjan päälle.

Kauli loput taikinasta, ja leikkaa se noin 1cm leveiksi suikaleiksi.

Tee suikaleista punosmainen ristikko kakun ja täytteiden päälle (*2)

Ripottele loput pinjansiemenistä kakun päälle.

Paista kakkua uunissa 30 - 35 minuuttia. 

*Huom1. Kakun koostumus ei tällä ohjeella onnistunut leivontavaiheessa, vaan kakkutaikina "mureni totaalisesti". Taikinasta sai kuitenkin "väkisellä" kaulittua halkaisijaltaan noin 20 cm kokoisen kiekon, joka kuitenkin mureni jälleen palasiksi nostettaessa kakkuvuoan päälle. En tiedä mikä taikinassa meni vikaan. Toisaalta,

Pidin taikinaa jääkaapissa vain noin 30 minuuttia ohjeessa mainitun tunnin sijaan.

Lisäksi en sekoittanut aineksia monitoimikoneella, vaan sähkövatkaimella. 

Lisäksi voi ei saattanut olla tarpeeksi sulaa. Alkuperäisessä ohjeessa puhuttiin "notkistetusta voista" - itselle termi on vieras, joten sulatin voin puolittain pehmeäksi. Olisikohan pitänyt sulattaa se täysin sulaksi nesteeksi?

*Huom2. Pohjan murenevaisen koostumuksen tähden päällyksen ristikointi ei onnistunut. Pohjasta sai kaulittua ja siirrettyä pohjan päälle vain viisi suhteellisen paksua suikaletta - mutta toisaalta...kuviointi ilman ristikointiakin oli ihan tyylikäs.

Jälkikirjoitus

Reseptikirjan mukaan "tätä torttua nautitaan kaikkialla Italiassa, ja monessa pasticceriassa sitä myydään viipaleittain aamukahvin seuraksi tai välipalaksi". Tästä intoutuneena aloitinkin seuraavan päivän, synkästä arkiaamusta huolimatta, kuin italian lomalla konsanaan: rauhassa lattea siemaillen ja täyteläisen sokerisesta herkustani nauttien. 

Ricotta-pinjansiemenkakulla ja mutteripannu-lattella loihdittiin hieman italialaista tunnelmaa ja pehmennystä syksyiseen arkiaamuun.

Unelma suklaasta aka Olivia-lehden pehmeä mudcake.

Kerrankaan kyse ei ole painonpudotustarpeesta, vaan viikonloppuna poimittujen omenoiden määrästä. 

Olen itse pohjoisen kasvatteja, joten loppukesän perinteinä ei ole aiemmin ollut oikein omenahillojen tai muiden herkkujen keittely. Puolisoni tänä kesänä syttynyt innostus oman kotiseutunsa omenatarjonnan hyödyntämiseen siiderinpanemisen merkeissä sai minutkin sitten innostumaan omenan poiminnasta ensimmäistä kertaa. Ja sittenhän niitä poimittiin oikein urakalla - yli 35 kiloa!

(pst. Se puolison siideriaiheinen blogi löytyy täältä.)

Lisätään voita ja sokeria

Ehkä aiempaa omenainnostustani on varjostanut omenoiden luonne terveellisenä välipalana. No, kyllä omena on oikeasti todella hyvää niinkin, mutta kun joukkoon lisää vielä vähän mantelimassaa, voita ja sokeria alkaa kirpakoinkin omenasato maistua myös krantumalle herkuttelijalle.

Itseasiassa ensikertalaisina ja aikataulupaineiden tähden taisi meikäläisten omenasato poimiutua hitusen liian raakana, mutta sokerin, mausteiden ja uunin lämmön avulla omenista tuli ihan niin pehmoisia kuin pitikin.

All American omenapiirakan valmistus oli terapeuttista, mutta lopputulos ei vetänyt vertoja vanhalle klassikkoreseptilleni eli "manteliselle omenapiirakalle". Kuorellisen amerikkalaisen omenapiirakan reseptiä en siitä syystä siksi täällä julkaise, mutta resepti on nähtävillä hs.fi:n reseptiarkistossa.

Amerikkalaiseen omenapiirakan täytteen päälle lipsautettiin tietenkin kilokatin salainen ainesosa, eli voi (joskin ihan alkuperäisen ohjeen mukaan).

  Kuvassa mantelisen omenapiirakan pikkusisko, joka tehtiin puolikkaalla ohjeella pieneen 15 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan. 

Mantelinen omenapiirakka       200*C   25 - 30 min

Mjau (koko piirakka): 2188 kcal

Pohja (noin 24cm vuoka):

100g voita  3/4 dl sokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 2 rkl  kylmää vettä

Täyte: 100g mantelimassaa 2 - 4 omenaa 3 rkl fariinisokeria Tarjoiluun: Halutessasi vaahdotettua vaniljakastiketta.

1. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. 2. Lisää muut aineet ja lopuksi kylmä vesi. 3. Voitele vuoka voilla. 4. Taputtele taikina vuokaan (tarvittaessa jauhotetuin sormin). 5. Revi sormilla mantelimassa pieniksi nokareiksi ja tiputtele piirakan pinnalle. 6. Kuori ja viipaloi omenat - levitä ne pohjan päälle. 7. Ripottele omenoiden päälle sokeri. 8. Paista 200-asteessa noin 25 - 30min.

"On muuten hyvää."