Empire of the freaks, all drinks on me

Jukka Sorsan nimi ei sano monelle paljoakaan, vaikka hän on esiintynyt sadoille tuhansille konserttikävijöille ympäri maailmaa viime vuosien aikana.

Vaalalainen 29-vuotias Sorsa toimii kolmatta vuotta Käärijän eli Jere Pöyhösen kitaristina.

Harvalla räppärillä on mukanaan vakituista kitaristia. Kuinka Sorsa päätyi Käärijän poppooseen soittamaan ja säveltämään?

Sorsa tervehtii meitä iloisesti lähes täydellä Nallikarin rannalla. Hän kysyy kohteliaasti työtilanteestani ja muistelee, milloin näimmekään edellisen kerran.

Sorsan innostus musiikkiin heräsi kaksi vuotta vanhemman isoveljen, Aki Sorsan, kautta.

– Aki soitti kaikkea metallimusaa, kun olin pieni. Kuunneltiin esimerkiksi Children of Bodomia ja kun näin videoita Aleksi Laihosta, lähti innostus kitaran soittoon, Jukka Sorsa kertoo.

Veljekset keräsivät pulloja, jotta saivat ostettua yhteisen Harley Bentonin sähkökitaran, "satasen ruoskan". Ruoska vei mukanaan ja pian Sorsa soitti kitaraa kahdeksan tuntia päivässä.

– Yhdessä ostimme kitaran, mutta viikon päästä möin oman osuuteni, kun minulla eivät lahjat riittäneet, Aki Sorsa naurahtaa.

Jukka Sorsalla oli erilaisia bändiprojekteja ala-asteelta asti, mutta ilman isompaa läpimurtoa.

– Yläasteella he voittivat yläasteikäisten rockin Suomen mestaruuden, ja jätkät olivat painaneet yli 50 keikkaa, ennen kuin olivat täyttäneet edes 15 vuotta, Aki Sorsa kertoo.

Soittotreenejä varten oli "kolmen neliön reenikämppä", josta käteen jäivät soittotaidot.

– Säilyitkö sieltä ilman kuulovammaa, Aki Sorsa kysyy veljeltään.

Jukka Sorsan mukaan sekin saattoi tarttua matkaan.

Myös yhteys Käärijään syntyi isoveljen kautta, sillä he olivat tutustuneet yhteisten tuttujen kautta. Metalheadiksi eli metallimusiikin kuuntelijaksi itseään kuvaileva Jukka Sorsa ei ollut aiemmin kiinnostunut räpistä, mutta kun veli soitti hänelle Käärijää, siinä oli jotain erityistä.

– Huomasin heti metallivaikutteet, kitarat ja rummut, onhan hänkin metallimiehiä. Laitoin Jerelle viestiä, että hyvää settiä, ja sitten aloimme juttelemaan.

Loppuvuodesta 2019 Käärijä pyysi yllättäen Sorsaa tekemään Paidaton riehuja -kappaleeseen kitarat. Sorsa teki työtä käskettyä ja laittoi raidat eteenpäin. Pian kappale oli ulkona – ja Sorsa oli Käärijän sisäpiirissä.

Käärijän keikkaillessa Oulussa, Ylivieskassa ja Raahessa, Sorsa hyppäsi mukaan lavalle pitämään hauskaa.

Uuden musiikin kilpailu (UMK) tuli puheeksi vuonna 2022 ja muusikot suunnittelivat, että jos homma lähtee joskus isoksi, niin live-kitara otetaan mukaan.

– Sitten tapahtui, mitä tapahtui, Sorsa summaa vaatimattomasti UMK:n ja Euroviisumenestyksen.

Viisuviikkojen jälkeinen Helsingin jäähallikeikka oli hänen ensimmäinen virallinen Käärijä-keikkansa.

Koska kaikissa kappaleissa ei ole metallikitaraa, Sorsa toimii osan ajasta myös taustalaulajana eli tuplaajana.

Jukka Sorsa on koulutukseltaan mediapalveluiden toteuttaja ja tekee sitä työtä osa-aikaisesti. Sekin yhteistyö on syntynyt veljeyden kautta, sillä Sorsa editoi asuntokuvia, jotka ovat Käärijän veljen ottamia.

Työ tuo vakautta epäsäännöllisen keikkailun rinnalle.

– Viime vuonna meillä oli keikkataukoa tammikuusta toukokuuhun, joten siinä olisi ollut viisi kuukautta työttömyyttä, Sorsa laskee.

Jouten hän ei ole ollut viime aikoina, eikä omiin musiikkiprojekteihin ole ollut aikaa.

Vuosia sitten hän on tehnyt Youtubeen muutamia cover-videoita. Monipuoliselta Sorsalta sujuvat kitaran soiton lisäksi sekä puhdas laulu että raskaampi örinä. Sorsa lupaa palata lähiaikoina omiin projekteihinsa, joko oman musiikin tekemiseen tai covereihin.

Reissaaminen ja keikkailu ovat raskasta työtä. Viikonloput menevät reissatessa, arkena Sorsa on studiolla pari päivää viikossa ja lisäksi hän tekee siviilityötään.

– Ihmiset ajattelevat, että yhtye menee paikalle ja soittaa kaksi tuntia, ja työ on siinä. Ei se ihan niin mene.

Sorsa muutti muutama vuosi sitten Vantaalle, jotta keikkareissut olisivat vähemmän kuluttavia.

– Vuoden jaksoin kulkea Oulusta, mutta homma kävi raskaaksi, kun reissuihin piti lisätä aina yksi matkustuspäivä lisää.

Varsinkin lentomatkustus on fyysisesti raskasta. Sorsan mukaan raskain reissu oli maaliskuun keikka Taiwanissa. Menomatka kesti 20 tuntia ja paluumatka 32 tuntia.

– Olimme siellä kaksi päivää ja soitimme yhden keikan.

Euroopan kiertueet ovat hänen mielestään paljon leppoisempia. Kiertuebussi toimii tukikohtana, ja sen ympärille voi rakentaa rutiinin.

– Heräät, teet soundcheckin, vedät keikan, menet takaisin bussiin ja pelaat vähän pleikkaria, menet nukkumaan ja heräät seuraavana päivänä uudesta paikasta.

Eikö bändi biletäkään kiertueella päivästä toiseen? Sorsan suu kääntyy vienoon hymyyn, ja hän myöntää, että bileitäkin on välillä.

– Keikkoja on melkein joka päivä, niin siinä on aika kovilla, mutta kyllä välillä pidetään hauskaakin.

Jos bändillä on väsynyt tai kireä tunnelma, ilopillerinä toimii bändiä seuraaville tuttu Häärijä, eli Tomi Häppölä.

Kuvaaja ohjailee Sorsaa, jolle kameroiden edessä oleminen ja poseeraus on tullut viime vuosina tutuksi.

Sorsa naurahtaa omille "kesäisille", mustille vaatteilleen. Ainakin hänet erottaa rokkariksi rantakansan joukosta. Kun sopiva poseeraus löytyy, Sorsa kertoo kuvauksen muistuttavan häntä keikailusta.

– Meidän livekin on osittain näyttelyä.

Lavalla jokaisella bändin jäsenellä on oma hahmonsa. Sorsa, Aleksi Nurmi ja Jaakko Jokela, eli Daltonit, ovat hieman robottimaisia hahmoja. Häärijä toimii lempinimensä mukaisesti ja Käärijä hauskuuttaa yleisöä.

Roolit ja toiminta ovat bändin itse suunnittelemia. Ainoa poikkeus oli tämän kevään iso Veikkaus Arenan keikka, joka vaati jo pituutensa vuoksi tarkkaa suunnittelua.

Tätä keikkaa varten Sorsan kitaraan tehtiin myös uniikki Sorsa-kansi.

– Haluamme tehdä jotain uutta joka vuosi. Vaihdamme asuja, emmekä halua, että esitys näyttää vuodesta toiseen samalta.

Viimeisten kuvien ottamisen jälkeen pyydän Sorsalta, josko Pöyhönen ja Aki Sorsa voisivat kuvailla häntä juttua varten. Lyhyt puhelinsoitto rannan toiselle puolelle, ja homma on sovittu.

Jere Pöyhönen keskeyttää vapaapäivänsä rannalla ja kuvailee bändikaveriaan ja rakasta ystäväänsä mielellään. Omien sanojensa mukaan hän voisi kertoa vaikka koko päivän tarinoita Jukasta.

– Jukka on ihmisenä rehellinen ja luotettava. Tuommoinen oululainen, vaalalainen ukkeli, joka ei paljoa stressaa. Hyvä huumori ja hauska sälli.

Pöyhönen kertoo Sorsan olevan erittäin omistautunut musiikille ja innostunut oppimaan.

– Välillä mä pyydän sitä kaljalle tai johonkin, niin se tekee biittejä kotona. Se kertoo minun mielestä sen, että hän on omistautunut.

Pöyhönen toivoo myös muiden artistien huomaavan, kuinka hyvä muusikko Sorsa on ja kuinka paljon myös muut voisivat saada miehestä irti.

– Toivottavasti hän pysyy samalla minulla kitaristina. Toivon, että saamme hänelle tulevaisuudessa vielä isompaa roolia lavalla.

Käärijän mukaan Sorsa on "perkeleen hyvä kitaristi" ja jopa liiankin nöyrä, mutta "täysi tähtiukko".