#luontokuvaus

Photographer ari_korjala

Black-veined white Aporia crataegi

Pihlajaperhonen

Kouvola Finland

Hiljaisuus, hiljaisuus ympärillä on kosketeltavissa. Ei rauhallisuus vaan aito hiljaisuus. Puhelimen voisi luulla sammuneen, vaijenneen kokonaan. Ei viestejä, ei soittoja kuin satunnaisesti pari kertaa viikossa, siinä kaikki. Oi uljas uusi maailma joka erilaisuudellasi minut yllätit. Päiväsi koostuvat hoidoista, nukkumisesta, lukemisesta ja dartsin heittelystä. Olemisesta ja tekemättömyydestä.…

Just gonna dump this here before I go to sleep a few hours.

Ihmiselle on evoluution myötä kehittynyt kyky ajatella. Kehitys ei ole ollut mikään hetkellinen prosessi. Tämä kyky erottaa meidät monista muista eläimistä. Se myös tekee meistä erikoislaatuisia. Samalla, kun tuo kyky on nostanut meidät ravintoketjussa lähtökohtaan nähden korkeammalle, on tuo kyky myös yksi suurimmista heikkouksistamme. Kyky ajatella loi tunteet. Tunteet taas loivat myrskyn…

Olemme yksilöitä, palanen isossa joukossa joille on luotu vaatimukset sekä käytösmallit. Hyveellisinä noudatamme näitä sääntöjä päivästä toiseen, viikosta viikkoon ihmettelemättä sen enempään. Siihen kun lisätään suorittamiskulttuurin vaatimukset, olemme työntämässä päätämme syvälle stressialtaaseen. Kiire usein korostuu puheissa ja sitä tuodaan esille aivan kuin se olisi tavoiteltavaa itsessään.…

Päivä joka ei edennyt laisinkaan

On aikainen aamu. Herään lokkien kiivaaseen ajatustenvaihtoon. Kaukaisuudessa kurjet kantavalla äänellä ilmoittavat päivän olevan aluillaan. Pikkulinnut laulavat oksillaan. Nousen, keitän kahvit käynnistääkseni sisäisen moottorini. Istahdan pöydän ääreen kiireettä pohdiskellen, miksi en voinut nukkua pidempään. Arkinen rytmi pitää sisäisen kellon toiminnassa. Siitä ei pääse eroon vain päättämällä…

Pakottava tarve tehdä jotain

Se oli yksi aurinkoinen sunnuntai. Pitkästä aikaa muutakin kuin pilvistä taivasta. Yleensä aurinkoinen päivä saa mielen ajattelemaan ulkoilemista ja saamaan jokaisen mahdollisen pisaran valosta. Tarve lähteä johonkin on läsnä, muttei selkeää kohdetta mihin haluaisi suunnata. Monissa paikoissa on tullut viime aikoina oltua ja kauemmas ei tee mieli lähteä. Onneksi vieressä on metsä. Siellä tulee…