Vasta kun ehdin kirjoittamaan apurahahauista niin sain Alfred Kordelinin säätiöltä myönteisen päätöksen: puolen vuoden työskentelyapurahan ensi vuodelle. Se poisti painon hartioilta - ei heti, mutta vähitellen kun ymmärsin ja sisäistin asian. Tuntuu uskomattoman hyvältä, että pystyn nyt taas hetken suunnittelemaan asioita eteenpäin ja keskittymään taiteelliseen työskentelyyn koko ensi vuoden alkupuoliskon. Todellakin. Ensi vuoden alku on turvattu. Se on ihmeellistä.  Päätöksen myötä jäin miettimään, että mahtaisinko olla ihmisenä tasapainoisempi ja aikaansaavampi mikäli minulla olisi säännölliset tulot. Onhan se nimittäin äärimmäisen huojentavaa ettei tarvitse kokoajan pohtia mistä saan rahat seuraavan tai sitä seuraavan kuun vuokraan. Rahan sijaan voin keskittyä itse asiaan eli työhön. Onhan se vapautta.  Tämä syksy meni nopeasti. Olin Heli Kurunsaaren vetämällä värillisellä puupiirroskurssilla, jossa työskenneltiin vain yhdellä laatalla ja värejä kerrostamalla, niin että laattaa työstettiin aina eri värikerrosten välissä. Toi tekniikka vei mut heti mukanaan, niin että jatkan samalla kurssilla myös ensi kevään. Puupiirroksen ohella palasin myös syksyn aikana katutaiteen ja mosaiikin pariin - tässä vaiheessa vielä erikseen, vaikka toivonkin, että saan vielä joskus toteutettua katutaideteoksen mosaiikkitekniikalla. Mimmit peinttaa -katutaideporukan kanssa maalattiin Vuosaaressa/Rastilassa kaksi alikulkutunnelia ja aivan Helsingin ytimessä keskustakirjasto Oodia ympäröineet työmaa-aidat sai myös alkusyksystä väriä pintaansa. Itse maalasin Oodin ja Sanomatalon välisestä aidasta lähes 20 metrin pituisen pätkän. Eihän siinä meinannu yhden viikonlopun tunnit riittää. Mosaiikkia tein pienimuotoisemmin, parin tarjottimen ja yhden puutarhapöydän muodossa. Kaiken edellä kerrotun lisäksi kävin yhtenä loppukesän iltana Hilmalassa eli Hietsun Paviljongissa Anu Jokelan vapaakudontakurssilla, jossa nimen mukaisesti kudottiin vapaasti ja rennosti pirtakangaspuilla. Se oli helppoa ja nopeaa, suoranaista langoilla iloittelua jota olisin mielelläni jatkanut pidempäänkin. Kurssin inspiroimana ostin viikkoa myöhemmin kudontakehyksen ja lankoja, ja sillä tein syksyn mittaan muutaman kokeilun, mutta siitä oli pirtakangaspuiden sisältämä tekemisen keveys ja nopeus kaukana. Parin kerran jälkeen kyllästyin alati sotkeutuviin loimilankoihin ja hylkäsin kehyksen huoneen nurkkaan. Kutominen kuitenkin houkuttaisi edelleen, joten ehkä annan kudontakehykselle uuden mahdollisuuden tai jopa hommaan omat pirtakangaspuut jos homma ei muuten luonnistu. Nyt vuodenvaihdetta kohti ja alkuvuodesta takaisin taidehommiin.