#dysforia

I'm just staring my transition and I've been going through a lot I made this before I got my binder(which is the only thing I have rn) it's not super good, but I'm proud of it non the less

Öö emt tää ei mahtunu instagramiin niin mä jatkan tätä täällä. Mä tiiän et pride meni jo mut haluun silti puhuu täst. Niille jotka löytää tän tumpun kautta oon siis trans, ja täs on mun kokemuksia dysforiasta ja miks Suomen translakia pitää muuttaa.

Dysforia tuntuu siltä että olis juuttunu sellaseen muottiin, tai että päähän olis kuumaliimattu VR-setti. Tuntuu siltä että eläis jonkun leffan sisällä näytellen jotakuta, paitsi että se hahmo on jotenki vääristyny versio itsestä. Tai että olis naamari päässä, eikä sitä saa mitenkään pois, tai että olis pakotettu elämään koko elämä VR-chatin avatarina ja kertomaan kaikille että se on miltä oikeesti näyttää.

Sellasina päivinä ku mulla on oikeesti paha dysforia, mua masentaa. Mikään ei tunnu miltään. Maailman paras ruoka maistuu pahalta, syöminen oksettaa. Mulla on jatkuvasti ikään kuin kylmä; edes kipu ei aiheuta reaktiota. Kuin olisi vaan aivot jotka lilluu jonkinlaisen säiliön sisässä ja siihen ei oo mitään kontrollia. Tuntuu kuin olisi ikään kuin juuttunut omaan nahkaan kiinni, ja se puristaa ja sattuu.

Mut jos mua kohdellaan niinku mä toivon [maskuliinisena/miehenä], se kipu katoaa, tuntuu siltä kuin vedettäisiin ylös jääkylmästä vedestä ja annettaisiin peitto. Se on edelleen siellä, mutta se siirtyy taka-alalle enkä mä jatkuvasti silloin ajattele sitä. Mä pystyn keskittymään muuhun elämässä, se paino kevenee kymmenellä tonnilla.

Mä haluun puhua tästä sen uuden translakimuutoksen takia. Tällä hetkellä Suomessa ei alle 18-vuotias saa medikaalisesti transitioitua ilman vanhempien lupaa. Tää ei toimi koska esim. mulla on tosi transfoobiset vanhemmat, ja vaikka ne näkee kuinka paha olo mulla on ja mä oon avoimesti sanonu että se johtuu mun syntymäsukupuolesta ne ei halua kuunnella, ja hokee että “kyllä se menee ohi” (oon tässä kohta 10 vuotta odottanu että se jo hiekkalaatikolla ollu tunne siitä että jotain on pahasti väärin mun pöksyissä menee “ohi”) ja kaikki jotka transitioituu pakkosterilisoidaan. Mä en saa hakea inttiin, mä en saa hakea apua mielenterveysongelmiin (vaikka on yleisesti tiedossa että hoitamaton dysforia vie syvään masennukseen) tai sen hoidon mahdollisuudet katkaistaan, mua pelottaa että en saa töitä koska työhaastattelussa haastattelija ei välttämättä kannata mun “”elämäntyyliä””, mä en haluu käydä lääkärissä koska saan paniikkikohtauksen deadnamesta, mulle vessassa käynti julkisella paikalla tarkoittaa fyysisen väkivallan ja julkisen häpäisyn pelkoa. 

Mä voin luetelle vielä 10 lisäpointtia, mut toi varmaan oli tarpeeks. Se muutos tekisi transitioutimisesta entistä hankalampaa pitkittämällä prosessia viemällä sen ensin mielenterveysongelmien prosessin läpi (vaikka niinkuin edellä sanoin, dysforiasta johtuvien mielenterveysongelmien HOITO on medikaalinen transitio)

Genital dysphoria: discomfort, confliction or distress with one’s genital sex, sometimes also gonadal and other secondary/phenotypic sex characteristics, not always external. 

Me: ok

Me: *is a little nervous at first but eventually gets up the courage to ask for more masculine clothing*

Mom: *walks in my room 3 seconds after I send her the list* what’s up with all the men’s clothing?

Me: * immediately starts to panic* oh uhhh I just looked up like button up and stuff like that and uh I just don’t want form fitting stuff ummm *freaking out*

Mom: *gives me a look* yeah we’re not doing that *leaves*