#addiktio

Mulla on teoria, jonka mukaan tuotantoeläimille syötetyt antibiootit on aiemmin heikentäneet mun vastustuskykyä huomattavasti (opiskelin aikoinaan lihanleikkaajaksi, joten kuvittelen tietäväni aiheesta jotain), ja koska mulla on kroonisia sairauksia ja valmiiksi heikentynyt vastustuskyky niin tää on johtanut jatkuvaan sairasteluun.

Toinen tämän vuoden merkittävä elämäntapamuutos on pilven polton lopettaminen lähes kokonaan. Nykyään, jos tahdon pistää aivot lomalle, turvaudun mieluummin edibleihin. Tää on vähentänyt mun kulutusta massiivisesti. Ottaen huomioon että pajauttelin about 18 vuotta lähes päivittäin, on se ollut mun astmaisille keuhkoille valtava rasite. Puhumattakaan siitä, millaisen riippuuvuuden pelkästään kyhäämisen rituaali ja oraalifiksaatio saa aikaan.

Kolmas, ehkä vähäisempi, ehkä ei, muutos: en ole harrastanut tänä vuonna seksiä juuri ollenkaan. On vähemmän todennäköistä tulla kipeäksi, jos ei koskaan vaihda eritteitä toisen ihmisen kanssa. En oo ihan varma lähtisinkö varsinaisesti suosittelemaan tätä kellekään, jolla on libido. Haittoja ja hyötyjä lienee suunnilleen samassa suhteessa ainakin omalla kohdallani.

Band: AddiktioSong: “Anthem For The Year 2020”Album: TBARelease Date: TBALabel: Indie RecordingsPurchase: All options The trio stated: “This is an anthem for a year that changed us all in dramatic ways. It’s a desperate and grand salute to a year we will never forget. ‘Anthem For The Year 2020’ starts as a pop-tune, and ends like a dystopian nightmare. It’s a hard-hitting serenade, combining…

erilaisten digitaalisten alustojen tuomat viihteelliset ulottuvuudet vievät meitä pois tästä hetkestä, omasta elämästämme. välillä on toki kiva höllätä ja antaa asioiden vain olla, mutta jos päivän tapahtumat stressaa ja ahdistaa, instan selailu tai kissavideoiden katselu vain harhauttaa meitä käsittelemästä omia ongelmiamme. miksi elämä tuntuu junnaavan paikallaan, miksi asiat eivät muutu? 

Puhelin voi kertoa sulle jo niin paljon itsestäsi. Tunnetko sä kuitenkaan itseäsi? Me ollaan ulkoistettu erilaisiin sovelluksiin suuria osia elämästämme. Uni-sovellus voi kertoa sulle miten nukuit viimeyönä, mutta etkö sä itse tunne sitä? Tuntuuko väsyneeltä vai virkeältä? Uskotko itseäsi (tunnettasi) vai puhelinta? Ja vaikka olisitkin virkeä niin alkaako tuntua väsyneeltä, kun huomaatkin ettei unenlaatu ollutkaan täydellistä?

Jos ulkoistamme tällaiset asiat laitteelle, osaammeko enää edes tulkita itseämme? Vai auttaako se päin vastoin tutustumaan itseemme. Esimerkiksi kuukautiskalenteri-sovelluksella voi helposti ja hauskasti tutustua oman kehon sykliin ja kirjata erilaisia oireita ylös. Se ei kuitenkaan voi ennustaa täydellisesti milloin kuukautiset taas alkavat.

Tiedä sitä onko onni vaiko epäonni. Kaikessa on taas sekä hyvät että huonot puolet, paljon on siitä kiinni miten päättää digitaalisaation tuomia mahdollisuuksia käyttää. Paljon on mahdollista hyvään, mutta seuraukset voivat olla myös negatiiviset, kuten addiktio tai yhteyden menettääminen itseensä, kuka minä olen? katsotaan se eri sovellusten keräämästä datasta. 

Tapasit kumppanisi, kun olitte molemmat juhlimassa. Se oli loistavaa. Intiimi suhteenne oli upea ja päädyitte asumaan yhdessä, vaikka olitte aina olleet avoimen suhteen kannattajia.

Tällä kertaa blogikirjoituksessani kirjoitan blogeista mediamuotona. Blogeja ylipäänsä on mediatutkimuksen parissa tutkittu viime vuosina aika paljon. Tähän ehkä suurimpana tekijänä on vaikuttanut sosiaalisen median tuoma molemmin suuntainen (lue: useisiin suuntiin) vuorovaikutus. Median käyttäjät ovatkin tässä uudessa tilanteessa myös aktiivisia osallistujia – tiedon tuottajia ja jakajia – pelkän vastaanottajan roolin sijaan. Toisaalta sosiaalinen media itsessään on herättänyt niin paljon mielenkiintoa, että siitä tehdyt kirjoitukset ja tutkimukset alkavat tulla jo korvista ulos. Okei… sosiaalinen media itsessään on melko menneen talven lumia. Siinä ei siis niin paljon UUTTA kerrottavaa ole. Tällä en kuitenkaan tarkoita tiedon syventämistä ja näkökulmien avartamista, niissä riittää vielä työnsarkaa vaikka kuinka. Tämänkertainen postaus käsittelee tutkimusta, joka herätti mielenkiintoni juuri näkökulmansa vuoksi.

 Kyseessä on Rebecca Tigerin tänä vuonna (2015) julkaistu tutkimus ”Celebrity gossip blogs and the interactive construction of addiktion”.

 Luetteko te julkkisjuorublogeja? Vaikka genre itsessään on minulle melko vieras, kyseessä on siis yksinkertaistetusti blogit, jotka käsittelevät julkisuuden henkilöiden elämiä ja vaiheita. Kun julkisuuden henkilö jää kiinni huumeista, niin siitähän riittää pureksimista.

 Tutkija tarkastelee tutkimuksessaan julkkisjuoru blogaaja Perez Hiltonin blogia ja sitä kuinka blogissa käsitellään näyttelijätär Lindsay Lohanin huumeongelmaa. Tutkija kiinnittää huomiota erityisesti siihen, kuinka addiktiota rakennetaan vuorovaikutuksessa kirjoittajan ja lukijakommentaattoreiden kesken. Mielenkiintoisena huomiona erityisesti siis se, että addiktiosta ei puhu tässä tapauksessa tietyt asiantuntijaroolissa toimivat henkilöt (esim. lääkärit tai tutkijat) tai instituutioiden (esim. virastot, sairaalat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset) edustajat vaan ketkä tahansa, jotka blogia lukevat ja osallistuvat sen yhteydessä keskusteluun.

 Jokainen asiasta kirjoittaja osallistuu omalta osaltaan siis tiedon ja rakentamiseen ja tuottaa eväitä sosiaalisen todellisuuden ilmiöiden ymmärtämiseen. Tässä tapauksessa siis addiktion. Ajatuksena siis se, että keskustelut luovat pohjaa, sille kuinka ihmiset voivat käsittää addiktion. Tutkija osoittaa, kuinka blogissa tapahtuva keskustelu uudistaa ja ylläpitää vallitsevia ajattelutapoja huumeiden käytöstä huonoutena (badness) ja sairautena (sickness), joita tulisi hoitaa kurilla, eli vankilalla ja pakkohoidoilla.

 Totta kai tällaista tiedon rakentamista on aina ihmisten välisissä keskusteluissa tapahtunut, mutta blogit ovat tuoneet keskusteluun yhä useammat tahot ja keskustleut jäävät myös jälkeenpäin tarkasteltavaksi nettiin. Tarkastellessa lukijamääriä, tutkimuksessa käsitelty blogi tavoittaa jopa useampia ihmisiä kuin ns. viralliset tahot, jotka riippuvuuksista tietävät. Näin ollen blogit ovat osaltaan erittäin merkittäviä sosiaalisen todellisuuden rakentajia.

 Tutkimus tuo esiin mielestäni mainiosti esiin sen, kuinka jokaisella netinkäyttäjällä on oma lusikkansa sopassa siinä, kuinka tässä maailmanajassa asiat ymmärretään ja miten tilanteet (esim. huumeongelmat ja addiktiot) nähdään. Tämä on mielestäni tärkeä pointti siinä, että sama pätee ihan mihin tahansa ilmiöön ja asiaan ihmisten keskuudessa. A) yritämme tehdä asioita yhdessä toistemme kanssa ymmärrettäviksi, b) ymmärrysyrityksemme vaikuttavat ymmärrykseen asioista, sillä ne luovat pohjaa sille, kuinka asiat nähdään tai tulee nähdä.

 Yhteisymmärrysterveisin,